Biosidit ovat vaarallisia "homesiivouksissa" käytettyjä aineita

kuva: Kuningaskuluttaja

Kuningaskuluttaja käsitteli helmikuussa 2013 mm. homesiivouksissa käytettyjä biosidi-myrkkyjä. Tutkijoiden mukaan myrkkyjä on yhä myynnissä. Tukes valvoo biosideja Suomessa. Ylitarkastaja Kimmo Karhi sanoo, että osa firmoista voi käyttää aineita turvallisella tavalla.

Helsinkiläinen Kirsi osti uuden asunnon, jossa alkoi oireilla: kurkkuoireet, pääkipu ja väsymys ilmaantuivat. Astiakaapissa oli outo haju. Kävi ilmi, että keittiön remontissa oli edellisten omistajien jäljiltä jäänyt puuttumaan viemäristä osia, jolloin likavesi oli päässyt vuotamaan tiskipöydän alle. Saneerausfirma saapui, mistä seurasi toisenlaine paha haju. Kirsin oireet pahenivat heti desinfioinnin jälkeen. Hajusteet alkoivat häiritä, joten Kirsi oli herkistynyt muillekin kemikaaleille.

Saneerausfirma ei kertonut, mitä ainetta olivat käyttäneet. Isännöitsijän kautta selvisi, että kyse oli Formula429 Plus –liuoksesta. Käyttöohjeen mukaan paikalla ei saisi olla desinfioinnin aikana, mitä Kirsille ei oltu kerrottu. Yrityksen vastaus virheeseen oli välinpitämätön. Liuos sisältää mm. PHMB:tä, joka on Euroopan kemikaaliviraston alaisen riskinarviointikomitean mukaan jopa tappavaa hengitettynä, ja vaurioittaa hengityselimiä. Sen kaltainen biosidi PHMG on kielletty helmikuusta 2013 lähtien EU:ssa. PHMB on yhä laillinen. Muita tuotemerkkejä ovat mm. MCF ja BioVAsa. Tavallisissa kaupoissa on myyty mm. Softcare-ainetta huonekalujen desinfiointiin ja Hygisoft-nimistä ainetta käsien desinfiointiin.

Biosideja tutkinut professori Mirja Salkinoja-Salonen kertoo, että aineet ovat vaarallisimpia hengitettyinä, koska ne pääsevät pieniin keuhkoputkiin saakka. Terveyshaittoihin vaikuttaa määrä ja altistuksen pituus. Testimaljoilta irtosi myrkkyä vielä 9 huuhtelukerran jälkeenkin.

Helsingin yliopiston mikrobiologi Maria Andersson kertoo, että tutkimuksissa selvisi, että biosidit eivät edes tapa kaikkia homeita, vaan pienentävät lajikirjoja, mutta jättävät eloon voimakkaimman lajin. Se saattaakin tuottaa suuria määriä myrkkyjä. Kirsin asunnosta löytyi desinfioinnin jälkeen tiskipöydän alta löytyi kolmenlaisia mikrobeja. Jutuntekohetkellä oli epäselvää, mihin toimiin taloyhtiö aikoi ryhtyä, sillä se odotti ympäristötarkastajan lausuntoa asiasta.

Helsingin Sanomat kertoi 1.2.2013 vantaalaisesta Minna Tiihosesta, joka osti asunnon, jossa alkoi tulla oireita pian muuton jälkeen: kuumetta, iho-oireita ja silmätulehduksia. Lapset joutuivat aloittamaan astmalääkityksen. Salkinoja-Salonen löysi kaikista huoneista myrkyllisiä mikrobeja. Perhe muutti vuokralle. Asunnon myyjä ja rakennuttaja SRV kiisti homeen, mutta ilmoitti puhdistavansa asunnon. Salkinoja-Salonen otti uudet näytteet sen jälkeen, kun koti oli väitteiden mukaan todettu vaarattomaksi. Näytteet olivat myrkyllisiä, mutta mikrobit olivat kadonneet. Vaikuttikin siltä, että kemialliset aineet selittivät toksisuuden. SRV paljasti, että asunto oli desinfioitu PHMG:tä sisältävällä MCF:llä. Insinööritoimiston Vahasen lausunnon mukaan yhdisteen pääsy elimistöön on epätodennäköistä. Salkinoja-Salonen on eri mieltä:

"Ei asuntoja saisi käsitellä tällaisilla myrkyillä. Biosidit on tarkoitettu haittaeliöiden torjumiseen, eivätkä esimerkiksi lapset ole mitään haittaeliöitä"

Tiihosen perhe on herkistynyt mikrobeille, kemikaaleille ja hajuille. Tiihonen sanoo tuntevansa, että mihinkään ei voi enää luottaa.

Salkinoja-Salonen tietää, että mm. Kauniaisten kaupungintalo on käsitelty PHMG:llä. PHMG:n lisäksi Akacid kiellettiin helmikuun alussa.

Perussuomalaisten sisäilmaseminaari 14.12.2011

Perussuomalaiset järjestivät eduskunnan kansalaisinfossa sisäilmaseminaarin 14.12.2011 otsikolla "Rakennusten kosteusvauriot".

TTL:n patologi Henrik Wolff puhui sairastuneen kliinisestä kuvasta. Hänen mukaansa sopivia laboratoriotutkimuksia ei ole eikä oireiden syntymekanismi ole selvä. Yhteys kosteusvaurioiden ja sairastumisen välillä on kuitenkin todettu useissa tutkimuksissa. Yksi tapa mitata oireilua on pef-mittaus ja toinen keuhkohuuhtelumittaus, joka on jossain määrin väistymässä. Toiveita helppokäyttöisempien menetelmien löytämisestä on. Wolff esitteli myös Iho- ja allergiasairaalan entisen sisäilmapoliklinikan potilasaineistoa (90-luvun lopulta?).

Risto Salin Inspector Sec Oy:stä kertoi heidän tekevän mm. sisäilman myrkyllisyysmittauksia. Tilanne homekorjaamisessa ei ole vuosien saatossa juuri muuttunut. Salin oli poiminut viitteitä vanhasta testamentistä Mooseksen kirjasta, jossa on ohjeita saastuneen talon käsittelyyn. Tiivis raamatun teksti sisältää Salinin mukaan sekä diagnosoinnin, korjausohjeen, vaikuttavuuden seurannan sekä irtaimiston puhdistusohjeen. Nykyäänkään ei ole käytössä sen kummempaa mittausmenetelmää, vaan paikkoja korjataan kalliilla ilman takeita onnistumisesta.

Koulujen korjausvelka on 3 mrd. euroa. Salin korosti, että haitan mittaaminen auttaa kohdistamaan korjaukset tiettyyn oikeaan kohtaan. Jos STM myöntää rahoitusta, jo 10 000 per koululuokka saadaan paljon aikaan, hän vetosi. Väliaikaiset tilat ja uudet koulut tulevat paljon kalliimmaksi. 

Mikrobiologian emeritusprofessori Mirja Salkinoja-Salonen vertasi sisäilmaongelmien hoitoa ruokamyrkytysten hoitoon. Ruokaan ei saa laittaa muita kemikaaleja kuin niitä, jotka on lainsäädännössä hyväksytty ja määrät on säädetty erikseen. Sairaiden rakennusten kohdalla toimitaan eri tavalla ja ihmetellään, kun kaikki eivät sairastu. Ruokamyrkytysten kohdalla sen sijaan jo kaksi sairastunutta lasketaan epidemiaksi ja asia tutkitaan epidemian säännöillä. Myrkytyksen lähde selvitetään ja pyritään estämään vastaavan toistuminen.

Salkinoja-Salonen kritisoi jälleen viitearvoja, jotka laskettiin TTL:n julkaisussa siten, että myös kosteusvaurioituneiden tilojen arvot mahtuivat viitearvojen sisään. Asumispuolen asioista on asumisterveysohje ja työpaikkojen ongelmille on TTL:n ohjeistukset. Kumpienkaan raja-arvot eivät niiden oman ilmoituksen mukaan ole tarkoitettu terveysriskin arviointiin, vain rakennusten kunnon arviointiin. STM:n rajat-arvot sisäilman kemikaaleille ovat tarkoitettu vain kemian alan työtiloihin, ei tavalliseen olemiseen.

Toimivia työkaluja sisäilman turvallisuuden mittaamiselle ei ole käytössä. Toksisuuden mittaus on yhä tärkeämpi elinympäristön turvallisuuden mittari. Salkinoja-Salosen tutkimusryhmä on saanut toksisuusmittausten avulla aikaan viitearvot vertaamalla tiloja, joissa ihmiset joko oireilevat tai eivät oireile. Toksisuuden vaikutus riippuu altistusajasta ja -määrästä. Koulututkimuksessa ne koulut, joissa oireltiin vähiten olivat myös niitä, joissa toksisuutta oli vähiten ja päinvastoin. Yksi koulu poikkesi tässä, sillä siellä oireiltiin paljon, vaikka toksisuutta ei tietyllä solutyypillä löytynyt. Yksi solutyyppi ei siis kerro kaikkea, ja lisätutkimukset ovat tarpeen.

STM:n ympäristöterveysryhmän johtaja Jari Keinänen totesi, ettei rakennusmateriaaleille ole hirveästi lainsäädäntöä. Rakennustuoteasetus määrittää rakennustuotteet ja niiden terveydelliset haitat. Rakennusmateriaaleille ei juuri ole standardeja ja käytössä Suomessa on vain vapaaehtoinen M1-luokitus. EU:ssa on Keinäsen mukaan "varmaan kuusi vuotta ollut tekeillä" standardit.

Terveydensuojelulainsäädäntö lähtee siitä, että vahva epäily terveyshaitasta riittää ja tieto homevauriosta on Keinäsen mukaan riittävä toimiin ryhtymiselle. Kosteus- ja hometalkoot ovat Keinäsen puheiden perusteella todiste siitä, että ongelma on otettu vakavasti. Tavoitteena on parantaa erityisesti rakentamisen kuten korjausrakentamisen laatua.  Rakennusfysiikkaa ja lainalaisuuksia ei ole tunnettu, kun korjaukset ovat aikaisemmin epäonnistuneet. Toksisuuden arvioimismenetelmiä ollaan vertaamassa eri tutkimuslaitosten kesken, Keinänen muistutti (Toxtest-hanke).


Veikko Ilmasti puhui nano- ja pienhiukkasista ja ilmanpuhdistuksesta. Hän on tehnyt vuodesta '74 ilmanpuhdistuslaitteita. Uusi Aavi-menetelmä pystyy ottamaan ilmasta hiukkasten lisäksi kaasuja pois. Ilmasti huomautti, että jos ilmanpuhdistinta mainostetaan sanomalla, että se poistaa ilmasta lähes kaiken, niin kannattaa selvittää, millä tavalla puhdistustulos on mitattu. Painomitalla laskettuna tosi asiassa ilmasta on hävinnyt vain muutama prosentti hiukkasia. Hiukkaslukumäärä tietyssä tilavuudessa on oleellisempi tieto. Aavi-laite laitetaan esimerkiksi kerrostaloon (katolle?).

Homepakolaiset ry:n Katja Pulkkinen ja Klaara Lähteenaro kertoivat, että virallisesti Suomessa ei tunnusteta sisäilmasta vakavasti sairastuneiden tilanteen todellisuutta. Sairastuneet ovat virallisesti terveitä, vaikka osa ei ole löytänyt edes asuntoa, jossa pystyisi asumaan. Pulkkinen ja Lähteenaro lukivat tilaisuudessa ääneen yhdistyksen kotisivuille tulleita järkyttäviä tarinoita. Ongelma on heidän mukaansa tässä mittakaavassa uusi ja seurausta uusien rakennusmateriaalien käyttöönotosta ja rakentamisen huonosta laadusta.

Homepakolaisten mukaan ei pidä paikkaansa, että home- ja kosteusvauriot aiheuttaisivat vain astmaa. Sairastuneet eivät myöskään ole allergikkoja, vaan moni on aikaisemmin ollut perusterve. Oireet voivat olla todella vakavia: Altistumisen jälkeen kivut voivat olla niin pahoja, että liikkuminen voi olla vaikeaa, voi olla oksentelua, kuumetta ja neurologisia kuten muistiongelmia. Tutkimuksissa sisäilmaongelmiin on liitetty myös esim. reumat, syövät, MCS (monikemikaaliherkkyys) ja Alzheimerin tauti. Lisäksi keskenmenot ja autismi ovat tavallisempia toksisille homeille ja vahvoille kemikaaleille altistuneilla ihmisillä.

Yhdistys on tavannut kansanedustajia, asiantuntijoita ja ympäristösairauksien johtohenkilöitä TTL:llä, THL:llä ja STM:ssä. Homepakolaiset ovat yllättyneitä siitä, ettei tilanteen vakavuutta ole ymmärretty. Tietoa on vähän ja moni asia perustuu luuloon, Lähteenaro sanoi. Valtion tutkimuslaitokset eivät ole kartoittaneet sairastuneiden määrää eivätkä hyödynnä maailmalla olevaa ajanmukaista tutkimustietoa toksiineista. Myös lääkäreiden tieto on vähäistä. Esim. MCS:n sanottiin lääkäripäivillä olevan oireiden kokemisen häiriö aivoissa.

Homepakolaiset peräänkuuluttavat lääkäreiden ja viranomaisten kouluttamista ja eri ministeriöiden välisen ja monialaisen kriisiryhmän perustamista. Sairastuneet tulisi integroida takaisin yhteiskuntaan. Tärkeää olisi mm. kartoittaa ongelman laajuus ja järjestää sairastuneille asuntoja.

Puheenvuorojen jälkeen yleisö esitti kysymyksiä. Kolme vuotta eläkkeellä oleva opettaja sairastui työpaikallaan, minkä jälkeen häntä kierrätettiin eri homekouluissa. Päiväkotien tilanne on yhtä huono. Opettaja soitti vuonna 1995 STM:ään ja kysyi, onko Suomella tähän varaa. Ennen Suomessa osattiin rakentaa mäkien päälle harjakattoisia taloja. Vesipisteet ja sauna sijaitsivat ulkona. Paljon olisi tehtävissä. Päiväkodit ja koulut on rakennettu halvalla ja huonosti, usein rakennusjätteiden päälle ja vääränlaisista materiaaleista.

TTL:n kokeet olivat ala-arvoisia, sillä niissä oli vain 2 hometta. He myönsivät testien puutteellisuuden. "Tällä tavoin on Suomen kansa mennyt Työterveyslaitokselle, kävellyt ulos ja sairastunut". Opettaja kertoi tietävänsä ihmisen, joka melkein kuoli keuhkoaltistustestissä.

Toisessa yleisöpuheenvuorossa huomautettiin, että STM:n kosteusvauriotyöryhmän 67-sivuisessa muistiossa "Kosteusvauriot työpaikoilla" sanotaan viimeisellä sivulla, että "Tällöin henkilön sairastuminen johtuu altistumisesta kosteus- tai homevaurioituneessa rakennuksessa esiintyville mikrobeille, eikä henkilölle voida osoittaa sellaisia tiloja, joissa hän pystyisi työskentelemään. Tilanne johtaa yksilötasolla helposti ongelmiin. Tällaiset tapaukset työllistävät työsuojelupiirejä, mutta työsuojelupiirien tehtävänä ei kuitenkaan ole ajaa kenenkään yksittäistä asiaa". Ilmeisesti työsuojelupiirit toimivat eri tavoin eri alueilla, puhuja totesi. Työsuojelupiireille riittää, jos työnantaja ilmoittaa korjanneensa talon, jolloin pöytäkirjaan saadaan merkintä.

Puheenvuoron esittäjä kertoo lukeneensa myös työtapaturmalainsäädäntöä uudistavan lakiehdotuksen, joka on samanlainen kuin vaalirahalakiehdotus siinä, että sanktioita ei tule. Vakuutusyhtiö voi toimia vastoin hallintomenettelylakia ja pystyy ilmoittamaan työnantajalle, jos vakuutettu valittaa. Oikeusasiamieheltä vakuutusyhtiö saa ainoastaan huomautuksen, jota sen ei tarvitse noteerata. Jos vakuutettu haluaa valittaa, sen pitää lähettää vakuutuslaitokselle huomautus. Kyse on yhden systeemin pyörityksestä, eli vakuutuslaitokset elävät työnantajien varoilla. "Ja jos joku saa ammattitaudin, niin työnantaja joutuu maksamaan korkeampaa vakuutusmaksua".

Yksi puheenvuoro tuli naiselta, joka kertoi asuvansa YIT:n luksusasunnossa meren rannalla. Nainen on sijoittanut koko omaisuutensa asuntoon. Halvalla tehty katto vuotaa. Fiksut nuoret ovat myyneet asuntonsa. Sadan neliön asunto maksaa siellä 500 000 euroa. Puhuja itse sanoo lähtevänsä sieltä vain laudoissa. YIT on myöntänyt ja korjannut rakennusvirheet. Puhuja pohtii, onko rakennustarkastusvirastolla minkään näköistä vastuuta. Terveystarkastaja löysi mikrobeja ja Inspector Sec Oy toksiineja. Kukaan ei naisen mukaan ota asiaan kantaa. Hänet naurettiin ulos taloyhtiön kokouksesta. Hän ihmetteli, eikö terveystarkastajalla ole päätösvaltaa sanoa, mihin mennessä korjaukset on tehtävä.

STM:n Keinänen vastasi hänelle, että rakennusvalvonta on ulkoistettu vastaaville mestareille, jotka eivät tiedä, mitä rakennuksilla tapahtuu. Jos selkeä terveyshaitta löytyy, niin terveystarkastajalla on "kaikki se päätösvalta käytettävissä, mitä vain löytyy". Asiantuntemuksessa tarkastajilla voi olla puutteita, Keinänen myönsi.

Keinänen kertoi olevansa samoilla linjoilla Homepakolaisten kanssa. Kriisiryhmästä hän ei ollut niinkään varma eikä STM lähde vaikuttamaan asuntoasiaan. Helsingin kaupunki on kuitenkin lähtenyt suunnittelemaan asiaa. Homepakolaisten puheenjohtaja Katja Pulkkinen huomautti, että yhteydenottoja hätämajoituksen tarpeesta on tullut ympäri Suomea.

Urpilainen kyselytunnilla: Vanhempien vaadittava korvaavat tilat korjauksen ajaksi

Eduskunnan kyselytunnilla 27.10.2011 puhuttiin homeongelmaisista rakennuksista, kuten kouluista.

Kansanedustaja Lea Mäkipää (ps.) totesi Suomessa olevan erittäin paljon julkisia homerakennuksia. Kolmannes kouluista on homeessa. TTL:n selvitys vuodelta 2008 kertoo, että 75 000 oppilasta ja 10 000 opettajaa on vaarassa sairastua sisäilmaongelmien takia. Eikö hallitus ole tiedostanut ongelmaa, kun korjausmäärärahaa leikattiin 36 miljoonasta 5 miljoonaan euroon, Mäkipää kysyi.

Opetusministeri Jukka Gustafsson vastasi homeongelmien olevan kestoaihe. Asia on vakava ja jaamme huolen, hän sanoi. Gustafsson huomautti, että edustajilla on mahdollisuus tehdä korjausehdotuksia budjettiin. ”Vaikeasta taloustilanteesta johtuen määrärahoja on jouduttu supistamaan”.

Mäkipään mukaan 16 vuoden aikana on esitetty yli 150 aloitetta, ja silti ollaan yhä samassa tilanteessa. Lastensuojelulaki velvoittaa turvaamaan turvallisen ja terveellisen kasvuympäristön. Lapset ovat saaneet monessa tapauksessa elinikäisen sairauden homemyrkyistä. Homeongelmien on arvioitu aiheuttavan terveydenhuoltojärjestelmään yli 200 milj. euron vuosikustannukset, Mäkipää huomautti.

Gustafsson viittasi tarkastusvaliokunnan päätökseen selvittää ongelmaa.

Inkeri Kerola (kesk.) huomautti, että asiaa on ennenkin selvitetty. Hän korosti ennaltaehkäisyn tärkeyttä. Mitä 5 miljoonalla saa, hän kysyi.

Gustafsson toi esiin sen seikan, ettei nousukaudella puututtu tarpeeksi ongelmiin. Eduskunta on aina ollut yksimielinen siinä, että rahaa on lisätty budjettiin, hän muistutti.

Asuntoministeri Krista Kiuru kertoi heidän auttavan pienellä potillaan kotitalouksia, joilla on ongelma talossaan. Kiuru uskoi energiatehokkuuden lisäämiseen liittyvien määräysten tuovan parannusta. Peruskorjaukseen tulee lisää regulaatiota ja ohjeistukset, hän sanoi. ”Nyt nämä asiat pannaan kuntoon. Se on ainakin parempi kun ei mitään.”

Edustaja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) toi esiin, että oman omistuksen sijaan kunnissa on käytössä elinkaarimalli. Kunnat tekevät jopa 25 vuoden vuokrasopimuksia tiloista kiinteistösijoittajien kanssa. ”On väitetty, että kun menee vuokralaiseksi, laatu olisi parempaa.” Jos omistaja on julkinen, miten laatu voi olla huonompaa, Ruohonen-Lerner kysyi. Hän kysyi myös vastuuajoista, että voisiko niitä lisätä rakennusliikkeille.

Kiuru vastasi, että Suomessa laki on kaikille sama rakennusmääräyksissäkin. Epäkohdista pitää ottaa yhteys meihin, hän sanoi.

Edustaja Raija Vahasalo (kok.) halusi tietää, mitä hometalkoot-hankkeelle kuuluu. Kysymys ei ole hänen mukaansa vain rahasta, vaan koko ketjusta, suunnittelusta lähtien. Kiuru vastasi, että tarvitaan enemmän neuvontaa, ohjausta ja tukea. Tehty virheitä rakentamismääräyksissä. Hinta on kova yksilöille, jotka joutuvat seuraukset kantamaan, Kiuru harmitteli.

Edustaja Jan Vapaavuori (kok.) sanoi, että tuhansia julkisia rakennuksia ja satojatuhansia pientaloja ja kerrostaloja on ongelmissa, jotka eivät ole riippuvaisia rakentamismääräyksistä, vaan rakennusvirheet, suunnitteluvirheet, käyttövirheet muodostavat kukin yhden kolmanneksen ongelmasta. Vapaavuori kysyi, onko tarkoitus kiinnittää erityishuomiota niihin rakennuksiin, joissa ollaan erityisen hädänalaisessa asemassa, kuten kouluissa, sairaaloissa, kasarmeilla ja vankiloissa. Hänkin halusi tietää, mitä hometalkoille kuuluu.

Kiuru vastasi, että talkoot jatkuvat. ”Määrärahamme ovat valitettavasti alenemaan päin”. Meidän on pakko olla mukana neuvomassa ja tukemassa talkoissa, hän sanoi Ei unohdeta niitä, jotka kamppailevat, ministeri totesi.

Edustaja Mirja Vehkaperä (kesk.) sanoi, ettei toivotalkoilla saada koulujen ongelmia kuriin. Hallitus on toivoton ongelman edessä. Turvallinen työympäristö kuuluu myös opetushenkilökunnalle, hän sanoi.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kertoi työskennelleensä itse ongelmakoulussa. Hallituksen budjettiesityksessä on osoitettu 56 miljoonaa, jolla saadaan 720:lle oppilaalle joko uudet tilat tai peruskorjattua vanhat, vaikka sekään ei ole riittävästi. Valtio ottaa 7 mrd. euroa velkaa ensi vuonna, hän muistutti. ”Emme voi enempää käyttää niin tärkeään hankkeeseen”, hän harmitteli.

Gustafsson: ”Myös kunnilla on vastuunsa. Meillä on kuntia, joilla on varaa pririsoida remonttikohteita. Pitää tarkastella rinnan kuntien ja valtion voimavaroja.”

Edustaja Tuija Brax (vihr.) kertoi heidän tehneen kesällä 2011 esiselvitystä, jonka perusteella alan koulutus rakentamispuolella on todella laiminlyöty. Myös uusissa rakennuksissa ja vasta remontoiduissa on saman tien kosteusvaurioita. Mitä aiotte tehdä, että koulutuksessa olisi edes perusmoduli näistä asioista, hän tiedusteli.

Gustafsson: Osa ongelmista liittyy ulkomaisen työvoiman käyttöön. Korostaisin valvonnan merkitystä. Nyt päästetään läpi laadutonta.

Kiuru: Kovin paljon ovat rakentamismääräykset muuttumassa. Ollaan tulossa asiaan ensi vuoden puolella, kun tiedetään mitä halutaan. Muutoksiin ollaan varauduttu ja otetaan huoli vakavasti, hän vakuutti.

Mäkipää kysyi vielä, että ”Mitä vastaatte tuhansille vanhemmille, jotka joutuvat laittamaan lapsensa kouluihin, jotka tiedetään jopa hengelle vaaralliseksi. Onko lakko ainoa vaihtoehto? Entä ilmansuodattimien terveellisyys. Kuka on vastuussa, jos lapset sairastuvat elinikäiseen sairauteen?”

Urpilainen: ”Vanhempien on vaadittava korvaavat tilat korjauksen ajaksi. Mitä tulee eduskunnan päätösvaltaan, teidän käsissänne on ensi vuoden talousarvio.”

Sairastuneet tulevat yhteiskunnalle hyvin kalliiksi

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa otettiin kantaa 15.10.2011 julkisten ongelmarakennusten kestämättömään tilanteeseen.

"Työterveyslaitos laski vuonna 2008, että 75 000 oppilasta ja 10 000 aikuista oli vaarassa saada terveyshaittoja huonon sisäilman vuoksi kouluissa, joissa heidän on pakko opiskella tai opettaa."

Pääkirjoituksen mukaan lisää homeongelmista kärsiviä rakennuksia löytyy jatkuvasti. Home on ongelma myös sairaaloissa, päiväkodeissa, vanhusten hoitolaitoksissa ja virastotaloissa.

"Lastensuojelulaki velvoittaa turvaamaan lapsille terveellisen kasvuympäristön. Työsuojelulaissa todetaan, että työntekijöillä on oikeus tiloihin, joissa terveys ei vaarannu."

Homerakennusten korjausten viivyttely on erittäin lyhytnäköistä säästämistä. Lapsuudessa tai parhaassa työiässä sairastuvat ihmiset tulevat yhteiskunnalle hyvin kalliiksi – tosin vasta seuraavan tai sitä seuraavan hallituksen aikana.

Homevaurioisten rakennusten korjaamiseen ryhdytään kunnissa valitusten äänekkyyden perusteella. Lehden mielestä kuntien pitäisikin ottaa käyttöön auton vuosihuollon kaltainen tarkastus kiinteistöille.

"Kuka korvaa homeen tuhot vuokralaiselle?"

Aamulehdessä on 25.9.2011 lukijan kysymys "Kuka korvaa homeen tuhot vuokralaiselle?". Asukas asui n. kuukauden homeasunnossa vuokralla. Kävi ilmi, että hengitysvaikeudet johtuivat kattovilloissa olevasta kosteusvauriosta. Hän joutui heittämään pois kaikki kodin tekstiilit ja luultavasti sama kohtalo on edessä runkosängyn suhteen. Otsonointi ei sitä puhdistanut. Asukas kysyy, voiko hän hakea korvauksia.

Vastauksessa sanotaan, että "lähtökohtaisesti vuokralainen saa luottaa siihen, että asunnoksi vuokrattavassa tilassa asumisterveys ei vaarannu eikä myöskään omaisuus saa turmeltua". Vuokralaisen kannattaa neuvotella korvauksista vuokranantajan kanssa. Ehdotonta korvausvelvollisuutta vuokranantajalla ei kuitenkaan ole, vaan velvollisuuden syntymisen edellytyksenä on huolimattomuus vuokrausmenettelyssä.
-

Katsotaanpa tarkemmin: Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta

23 § Vuokranantajan vastuu toimenpiteistään

"Vuokranantajan tulee huolehtia siitä, ettei vuokranantajan edellä tässä luvussa tarkoitetuista toimenpiteistä aiheudu vuokralaiselle suurempaa haittaa tai häiriötä kuin toimenpiteen suorittamiseksi on välttämätöntä.

Vuokralaisella on oikeus saada vapautus vuokran maksamisesta tai vuokra kohtuullisesti alennetuksi siltä ajalta, jolta huoneistoa ei ole voitu käyttää tai jolta huoneisto ei ole ollut vaadittavassa tai sovitussa kunnossa. Vuokralaisella ei kuitenkaan ole tätä oikeutta, jos huoneiston puutteellinen kunto johtuu vuokralaisen laiminlyönnistä tai muusta huolimattomuudesta taikka korjaus- tai muutostyö on suoritettu vuokralaisen vastattavan vahingon johdosta. Tämän momentin mukaista oikeutta ei ole aikaisemmasta ajankohdasta kuin siitä, jolloin vuokranantaja on saanut tiedon vuokrasuhteen aikana ilmenneestä huoneiston kunnon puutteellisuudesta.

Vuokralaisella on myös oikeus saada korvaus vuokranantajan edellä tässä luvussa tarkoitetun toimenpiteen tai laiminlyönnin aiheuttamasta haitasta tai vahingosta paitsi, jos vuokranantaja osoittaa, ettei huoneiston käyttöön saamisen viivästyminen tai huoneiston puutteellinen kunto ole aiheutunut vuokranantajan toimenpiteestä, laiminlyönnistä tai muusta huolimattomuudesta, taikka jos korjaus- tai muutostyö on suoritettu vuokralaisen vastattavan vahingon johdosta."

Millähän tavalla vuokranantaja osoittaa, että ei ole laiminlyönyt omistamansa asunnon kunnossapitoa: sanoo, ettei tiennyt kosteusvauriosta? Missä ovat vuokralaisen konkreettiset oikeudet?

Poliisitalossa sairasteltiin ainakin 9 vuotta ennen käyttökieltoa

Seurassa nro 38 palataan Markku Södervikin sairastuttaman Lapuan poliisitalon tapaukseen. Poliisitalon ongelmien selvittämiseen meni yhdeksän vuotta, jona aikana ainakin kolme poliisia sai ammattitaudin talossa. Käyttökieltoon talo asetettiin viime vuonna. Södervikin mielestä työnantaja laiminlöi velvollisuutensa suojella työntekijöitään.

Edellisen artikkelin ilmestymisen jälkeen selvisi, että Lapuan poliisipäällikkö Mauno Saarimäki toimi varsinaisen työnsä ohella kiinteistön omistaman Senaatti-kiinteistöjen tytäryhtiön toimitusjohtajana. Firman hallituksessa istui samoja henkilöitä, joiden kanssa Saarimäen piti käydä läpi Lapuan poliisitalon homeongelmia.

Saarimäki yllättyi Seuran soittaessa hänelle mahdollisesta jääviysongelmasta. Saarimäki kertoo, ettei koskaan kokenut olleensa alistettu kenellekään, vaan piti etuna sitä, että tunsi henkilöt. Moni ei tiedäkään miten raskas taakka huoli työntekijöistä oli, hän sanoi. Lapuan poliisitaloa korjattiin isolla rahalla ja uusiakin toimitiloja etsittiin, mutta valtio ei antanut rahaa muuttoa varten ennen käyttökieltoa, Saarimäki kertoo.

"Poliisiylijohtaja Mikko Paateron ja Mauno Saarimäen muistikuvien mukaan poliisin ja Senaatti-kiinteistöjen välillä ei koskaan ollut mitään riitaa. Asiat sovittiin aina hyvässä hengessä. Sairastuneet poliisit voisivat ehkä väittää, että juuri siinä on ongelman ydin."

Mikä kiire Suomella oikeastaan on energiamääräyksiä kiristäessä?

Uusimmassa Talotekniikka-lehdessä 6/2011 on juttu energiamääräyksien kiristymisestä. Rakennusteollisuusliitto RT:n johtaja Antti Koponen harmittelee kentällä tulevaa kiirettä lopullisten määräysten valmistuessa hitaasti. EU:n suunnitelmien mukaan nollaenergiataloihin pitäisi päästä hyvinkin pian, mutta mitä termi todella tarkoittaa, hän kysyy. Vaatimukset tulisi asettaa hänen mielestään sen mukaan, mihin käytännössä kyetään ja miten tekniikka kehittyy. Parin vuoden välein kiristyvät vaatimukset tuskin ovat eduksi.

VTT:n tutkija Jyri Nieminen kannattaa energiamääräysten nopeaa uusimista. Energiantarpeen taloudellisesta minimoinnista, uusiutuvasta energiasta, hiilipäästöjen pienentämisestä ja ratkaisujen hakemisesta lukiessa herää toive, että kunpa samalla innostuksella puhuttaisiin myös sisäilmaongelmien ratkaisemisesta. Laadunvarmistus on Niemisen mukaan oleellista kosteusvaurioiden välttämiseksi. Äskettäinen Taloussanomien artikkeli harmaasta taloudesta ei herätä luottamusta, että laadunvarmistus toteutuisi käytännössä eikä vain paperilla.

Jukka-talon markkinointipäällikkö Pekka Partanen kertoo passiivi- ja nollaenergiatasojen olevan "mahdollisia, mutta haasteellisia". Kerroksellisuus lisää työkustannuksia, materiaalihukkaa, rahtikustannuksia, kasvattaa liittyvien rakenteiden pinta-aloja ja dimensioita ja lisää kokonaiskustannuksia. Riittävä ilmanpitävyyden saavuttaminen on edellytys energiatehokkuudelle, hän muistuttaa.

TTY:n tutkimusjohtaja Juha Vinha kertoo, että ne tutkimustahot, jotka ovat olleet kosteuskysymysten kanssa tekemisissä, ovat tuoneet esiin riskitekijöitä energiatehokkuuden parantamiseen liittyen. Muunkinlaisia ongelmia on noussut esille: yläpohjan lämmöneristyspaksuus on sytyttänyt peltipiipuissa tulipaloja, kännykät eivät ole kuuluneet alumiinipintaisilla polyuretaanieristeillä eristetyissä taloissa ja sisäilmaan on tullut noen hajua alipaineisessa talossa.

Yleisesti ottaen muissa maissa ei uudisteta energiamääräyksiä niin usein kuin Suomessa, Vinha kertoo. Voikin kysyä, mikä kiire meillä on, kun määräyksemme ovat jo Euroopan tiukimpia. Hän epäilee tulevatko monet EU-maat edes muuttamaan määräyksiään lähes nollaenergiatasolle vuoteen 2020 mennessä. Direktiivissä korostetaan paikallisten olosuhteiden sekä taloudellisen järkevyyden huomioimista. Nämä ovat Vinhan mukaan jääneet keskustelussa meillä vähälle huomiolle.

Rakennusala alkaa olla rehellisten toimijoiden näkökulmasta jo menetetty

Taloussanomat kertoo jälleen rakennusalan laatuongelmista. ”Harmaan talouden valtaama ala alkaa olla rehellisten toimijoiden näkökulmasta jo menetetty.” Erityisen suuri ongelma ovat pimeästi työskentelevät ammattitaidottomat työntekijät. Tilanne on pahin kehä III:n sisäpuolella, kertoo Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi.

Kun alalle tarvittavaa koulutusta ja ammattitaitoa ei työntekijöillä ole, työt jäävät jälkeen aikataulusta. Rakennusalalla laajasti toimiva nimettömänä työnsä vuoksi pysyvä lähde kertoo, että kiireessä tehdään hätäratkaisuja niin, että esimerkiksi kuivumisajat unohdetaan ja vedetään märille pinnoille, esimerkiksi märän betonin tai maalin päälle.

Yksi suuri ongelma ulkomaisen halpatyövoiman käytössä on se, että ammattiin koulutetut asiantuntijat eivät saa töitä. ”Kohta mikään järkevä verollinen työnteko ei enää ole mahdollista eivätkä rehelliset urakoitsijat enää halua olla alalla. Se tarkoittaisi ihan hirveitä seurauksia myös asiakkaille”, Harjuniemi varoittaa.

Rakennusalan pelastamiseksi asiantuntijat nimeävät tilaajien vastuun. Halvalla saa huonoa, ja siitä kärsii lopulta ennen kaikkea tilaaja itse. Viranomaisten valtuuksia ja resursseja tulisikin lisätä. Työsuojeluviranomaisten tulisi saada helpommin tietoa alan yrityksistä ja niiden verotustiedoista. Poliisi puolestaan tarvitsisi lisää operatiivista voimaa, jotta se voisi mennä suoraan työmaalle takavarikoimaan huijarifirmojen omaisuuden ja ottamaan kirjanpidon heti syyniin.

Nimimerkki ”En ostaisi YIT:ltä uutta asuntoa uudestaan” kommentoi jutun perässä Talsan juttua: ”Missään muussa uudessa tuotteessa tämmöinen härski toiminta ei onnistu. Jos neliöhinnat pääkaupunkiseudulla normaalisti uusissa asunnoissa pyörivät 4 000-6 000 euron välillä niin luulisi sillä sitten saavan ainakin kunnolla rakennetun kodin. Toisin kuitenkin on.”
 

Nimimerkki ”Omakotitalossa tyytyväisenä” kirjoittaa, että ”Kaikkihan tietävät kun vessahätä yllättää kerrostalon ylimmillä tasoilla työmaalla, tarpeet tehdään eristevilloihin.” (Tämän olen kuullut ennenkin, toim.huom. ...)

Nimimerkki ”ihme touhua” sanoo olevansa töissä Skanskan työmaalla Helsingin Ruskeasuolla. Hänen mukaansa työnjohto on kiinnostunut vain katsomaan, että kaikilla on kypärä päässä ja hanskat kädessä, ”ettei vaan satu mitään, mistä vakuutus yhtiöt joutuu maksamaan”. Työn laatu on hänen mukaansa todella surkeaa, koska mestareilla ei riitä ammattitaito tai kiinnostus seurata, mitä halvat urakoitsijat työmaalla tekevät. 

EDIT: Harjuniemen puheet kortistossa makaavista ammatti-ihmisistä herättää kysymyksen, mitä hyötyä on alan koulutuksen kehittämisestä (hometalkoiden tavoite), jos ammattilaisia ei palkata työmaille? Hankkeet muuttuvat sanahelinäksi, jos harmaan talouden annetaan jyllätä alalla.

"Energia-avustuksiin myönnetään 60-70 M€ avustuksia, terveyshaittoihin 2 M€ euroa"

Helsingin Sanomissa on 29.8.2011 juttu ”Hometalojen uhrit saavat apua hitaasti”, jossa kerrotaan heinolalaisen perheen sairastuttaneesta kellarin homevauriosta. Perhe hakee remonttiavustusta Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Arasta, jossa on kuitenkin kuukausien jonot. ”Terveyshaitta-avustusta voi yleensä saada vasta, kun myyjän korvausvastuu on selvitetty. Koska heinolalaisperheen oikeusprosessi on vasta alkamassa, mahdollisuus saada terveyshaitta-avustusta saattaa lykkääntyä oikeudenkäynnin vuoksi jopa parilla vuodella.”

Pankki asettaa usein valtion avustuspäätöksen remonttilainan ehdoksi. Avustus maksetaan jälkikäteen toteutuneiden remonttikustannusten mukaisesti, ja summa voi olla korkeintaan 70 % hyväksyttävistä korjauskustannuksista. Terveyshaitasta on myös oltava lausunnot.

Kosteus- ja hometalkoiden ohjelmajohtajan Juhani Pirisen mielestä terveyshaitta-avustuksiin annettava rahamäärä on naurettavan pieni ongelman suuruuteen verrattuna.

"Energia-avustuksiin myönnetään 60-70 miljoonaa euroa avustuksia, mutta terveyshaittoihin vain kaksi miljoonaa euroa. Kun homeloukuissa elävät hakevat terveyshaitta-avustusta, kyseessä on lasten sairastuminen ja kiire pelastaa perheet kestämättömästä elämäntilanteesta."

Huono talo hyvään hintaan

DI Kari Ojalan kirja Huono talo hyvään hintaan on helposti omaksuttava yleissivistävä paketti talon rakentamisesta ja bisneksen nykytilasta ongelmineen sekä siitä, miten tähän on tultu. Asumisella rahastaminen on keskeinen osa elinkeinoelämän tulonmuodostusta: iso kuvio tässä syntyi elementtirakentamisen myötä.

Ojala muistuttaa, että kaikissa tutkimuksissa valtaväestö ilmoittaa haluavansa asua omakotitalossa, mutta kiristyvät rakennusmääräykset hankaloittavat pienten ja yksinkertaistenkin talojen rakentamista. Kalliiden rakennuskustannusten takia omakotitalon rakentaminen ei ole helppo ratkaisu, varsinkin kun taloista tehdään turhan tiiviitä, koneistettuja ja vika-alttiita.

Omakotitalon rakentamisen vaihtoehtoja: 
-Talo rakennusfirmalta: sijainti määrätty, sarjatalo, kallis, halvalla tehty
-Talopaketti: hinta ei kata kokonaiskustannuksia, materiaalit bulkkia, kyseenalaisia rakenteita, suunniteltu lyhytikäisiksi
-Valmistalo: tehtaassa koottu bulkkimatskuista, tilaajan hoidettavaksi jää paljon asioita
-Talon teettäminen: itsensä likoon laittaminen, vastuu kokonaisuudesta. Osaavien tekijöiden saamisen vaikeus, harva on erikoistunut kaikkeen tarvittavaan. Viranomaismääräysten asettamat rajoitteet, tavarat vaadittava rakentajahintaan, työmaakaaos

Ojala kritisoi mm. sitä, että:
-Vastuu rakentamisesta on sitä vähiten osaavilla eli ostajilla ja asukkailla
-Määräykset ovat monimutkaisia ja rakentamistapa työlästä, mikä tekee siitä kallista
-Uudet rakenteet ovat aiempaa alttiimpia homevaurioille
-Rakennusvalvonta ei valvo laatua!

Ojala muistuttaa, että:
-Mikrobit tyytyvät ravinnon suhteen vähään: esim. lattiasieni saa ravintoa vuorivillasta, tiilimuurauksesta tai kalkituksista
-Ulkoseinän sekä ala- ja yläpohjan tulisi harveta aina ulospäin. Esimerkiksi tiivis kipsilevy on riski, koska se voi pakkasella jäätyä vettä läpäisemättömäksi, jolloin kosteus jää seinän sisään. Moni puujulkisivu on pilattu myös tiiviillä lateksimaalilla.
-Hengittävää taloa ei tee miellyttäväksi niinkään ilman liike, vaan sopiva sisäilman kosteus. Hengittävä talo voi olla ilmatiivis rakenteiden ollessa ainoastaan kosteutta läpäiseviä.
-Lattialämmityksen sijaan lämpöpatterit voivat olla riskittömämpi vaihtoehto alapohjan kannalta
-Kellarissa on aina homevaurion riski 
-Ekologisin talo tehdään Suomen oloissa puusta.

Ojalan mukaan on kiistanalaista, ovatko rakentamisen energiamääräysten kiristäminen ja laskennallinen lämmitysenergian tarpeen pienentäminen vähentäneet omakotitalojen energiankulutusta. Saatavissa olevien tietojen perusteella talokoon kasvu sekä sähkönkulutuksen ja lämpimän veden käytön kasvu ovat syöneet uusissa taloissa lämmityskuluissa saadut säästöt. Viranomaisia kiinnostaa silti nimenomaan lämmitysjärjestelmät.
 
Paksummat seinät, laattaperustus ja tiiviys lisäävät homeenkasvulle otollisia olosuhteita. Kosteus- ja homevauriot ovatkin yksi suurimmista kansanterveydellisistä uhkista. Ja edelleen: viranomaisia kiinnostaa rakentamisen laatua enemmän lämmitysenergia. Passiivi- ja nollaenergiatalojen energiansäästössä on kirjoittajan mukaan kyse lopulta lähinnä kirjanpidollisista tempuista. Asunnon etsijöitä aivopestään systemaattisesti ymmärtämään, ettei vaihtoehtoja ole. Todellisella asumisella ei ole tekemistä teoriatalo-laskelmien kanssa: se pitääkö asukas minkä verran valoja päällä, ostaako ekoenergiaa, lämmittääkö taloa uuneilla tai pysäyttääkö ilmanvaihdon on asukkaan päätettävissä. Määräykset perustuvat keskiarvoihin.

Tavallisesta pakettitalosta tulee passiivitalo eristystä lisäämällä, lämmön talteenottoa tehostamalla ja lämmitysenergian säästöä hehkuttamalla. Nollaenergiatalojen kohdalla pelataan yhtä vastuuttomasti sanoilla. Energiaa saa kulua, kunhan se on uusiutuvaa, mikä on puolestaan määrittelykysymys. Vuoden 2012 energiamääräyksissä otetaan käyttöön energiamuotojen kertoimet nollaenergiatalojen luomiseksi. Todelliset syyt nykyisiin energiamääräyksiin ovat Ojalan mukaan energia- ja aluepoliittiset hiilidioksipäästöjen vähentämisen sijaan. Valtio yrittää rajoittaa talojen lämmitysenergian käyttöä, mutta tukee samalla liikkumista verovähennyksin. Yksi henkilöauto kuluttaa  kuitenkin vuodessa energiaa saman verran kuin omakotitalo.

Ojala ihmettelee myös eleetöntä ja yllätyksetöntä kaavoittamista. Olisiko se keneltäkään pois, jos ihmisten annettaisiin rakentaa vapaammin, vaikka siitä seuraisikin visuaalisesti ristiriitaisempi lopputulos, Ojala kysyy osuvasti.

Poliisi valitti ihmisoikeustuomioistuimeen työturvallisuuslain rikkomisesta

Markku Södervik kertoo Seurassa 31/2011 miten hän sairastui työpaikallaan Lapuan poliisitalossa. Södervikistä tuli 54-vuotiaana kortisonia loppuikänsä käyttävä eläkeläinen, mutta hän ei päästänyt työnantajaansa vähällä, vaan on taistellut oikeuksistaan jo 10 vuotta. Usko oikeusvaltioon on mennyt. Södervik saa paljon yhteydenottoja kohtalotovereilta. Yksityisen ihmisen on lähes mahdoton saada oikeutta, hän kertoo. Prosessi on vaatinut poliisin koulutuksen, kestävyysurheilijan sinnikkyyden ja perheen tuen.

Oireet alkoivat nenän limakalvojen kuivumisella, silmien vuotamisella ja hakkaavalla yskällä. Myöhemmin hengitys vaikeutui, ja urheilullinen mies huomasi jäävänsä muista jälkeen hiihtokisoissa. Keuhkot olivat tulehtuneet. Homeinen työpaikka laitettiin myöhemmin käyttökieltoon. Tasakatto oli vuotanut jo 80-luvulla. Myöhemmin sisäkatto romahti alas, mutta vahinkoa ei korjattu kunnolla.

Södervikin pyytämää sisäilmamittausta viivyteltiin. Myöhemmin tiloista löytyi mm. aspergillus versicolor -hometta, joka luokitellaan STM:n sisäilmaoppaassa terveydelle haitalliseksi. Kaikki sille saastuneet materiaalit pitäisi poistaa, mutta poliisipäällikkö ehdottikin Södervikille naamarin käyttöä töissä.

”Jos minua olisi puukotettu virantoimituksessa, poliisipäälliköt olisivat jonottaneet luokseni kukkapuskan kanssa. Mutta koska sairastuin homeesta, minusta tuli vähän niin kuin spitaalinen”.

 Vähitellen työkaverit kaikkosivat ympäriltä.

Södervik otti yhteyttä läänin poliisijohtoon ja poliisijohtaja Kari Rantamaan. Rantama ei edes vaivautunut vastaamaan. Oireilu paheni eikä työterveyslääkäri puuttunut asiaan jämäkästi. Yksityinen keuhkosairauksien erikoislääkäri kirjoitti työnantajalle lausunnon, jonka mukaan näyttöä on riittävästi siitä, että potilaalla on kosteusvaurioista johtuvia oireita, ja että työtiloissa jatkaminen saattaa aiheuttaa terveydentilalle vaurioita. 

Myöhemmin TTL määräsi Södervikin PEF-puhallusseurantaan, jonka tulosten perusteella hän sai sairauslomaa, joka kesti lopulta 1,5 vuotta. Seuraavaksi TTL halusi varmistua Södervikin terveydentilasta ja laittoi hänet altistustesteihin. Södervik meinasi kuolla testeissä, joissa hänet laitettiin haistelemaan homeitiöitä. Hän tuntee ihmisiä, joiden oireet ovat pahentuneet pysyvästi testien jälkeen. Testejä ei ole tehty vuoden 2009 jälkeen. Lääkäreiden mukaan niitä tehtiin lähinnä vakuutusyhtiöiden vaatimuksesta. Ammattitautia Södervikillä ei todettu, vaikka testi pahensi hänen oireitaan. Vasta uusien tutkimustulosten jälkeen hän sai ammattitautilausunnon. Työnantaja ei halunnut kuitenkaan suostua siihen, ettei Södervik palaisi työpisteeseensä. Terveyttään suojelevaa poliisia uhattiin irtisanomisella.

Södervik teki valtiolle korvausvaatimuksen henkilövahingosta ja taloudellisesta vahingosta. Paperi kiersi kuusi vuotta eri virastoissa, mutta yksikään taho ei vaatimusta käsitellyt.

Södervik kiersi eri poliisilaitoksia ja löysi lopulta paikan, jossa ei oireillut, kunnes parin vuoden kuluttua Evijärven poliisitalon katto ja putket alkoivat vuotaa. Vuonna 2007 hän sai ammattiastmadiagnoosin ja oli valmis eläkkeelle 53-vuotiaana. Lääketieteelliset tutkimukset olivat kestäneet 8 vuotta, mutta vielä piti vakuutusyhtiöltä saada päätös, oliko kyseessä korvattava ammattitauti. Vakuutuslääkäri kumosi TTL:n diagnoosin. Södervik pyysi nähdä perustelut ja sai selville, että vakuutuslääkäri Kirsi Karvala toimi samaan aikaan TTL:llä kirjoittamassa ammattitautidiagnooseja. Södervik kirjoitti TTL:n pääjohtajalle, joka pyysi alaisiaan selvittämään asian nopeasti. Vuoden kuluttua TTL uudisti ohjeet lääkäreiden esteellisyydestä. Tämä oli yhden lääkärin mukaan Södervikin työn ansiota.

Poliisin virkasuhde loppui vuonna 2008, mutta meni vielä kaksi vuotta ennen kuin Valtiokonttori suostui maksamaan hänelle tapaturmaeläkkeen, sillä vakuutuslääkärin kielteinen lausunto hidasti asiaa. Vakuutuslääkäreiden ja vakuutusoikeuden pyörittämä kuvio ei ole läpinäkymä, mihin myös Asianajoliitto on kiinnittänyt huomiota. Asiaa on puitu eduskunnassakin.

Södervikin entinen työpaikka Lapuan poliisitalo asetettiin käyttökieltoon vuonna 2010. Södervik ei ollut suinkaan ainoa sairastunut. Vuoden 2010 lopulla hän teki kantelun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Hän vaati Suomen valtiolta korvauksia työturvallisuuslain rikkomisesta ja kantaa vakuutuslääkärin esteellisyysasiaan. Päätöksen pitäisi valmistua seuraavan syksyn aikana.

Lapuan poliisitalo on laitettu valtion omistaman Senaatti-kiinteistön taholta myyntiin remontin jälkeen. Uusien kosteusmittausten tuloksia ympäristöministeriön Hometalkoot-hankkeessakin mukana oleva Senaatti-kiinteistöt ei halua luovuttaa julkisuuteen.

Vaihtoehto koneistetuille ja muovitetuille passiivitaloille

Helsingin Sanomissa oli 17.6.2011 juttu uudenlaisista luomutaloista, joissa ei ole koneellista ilmanvaihtoa eikä höyrynsulkumuoveja! Osassa viidestä talomallista on pihasauna. Suomen kulttuurirahasto rahoitti K3-talot -hankkeen, jonka tulokset ovat vapaasti käytettävissä. Hankkeen tavoitteena oli tehdä kauniita, kestäviä ja kohtuuhintaisia taloja 40-luvulla syntyneiden rintamamiestalojen innoittamana. Myös asumisterveys mainitaan hankkeen tarkennetuissa tavoitteissa. Laskelmien mukaan ankarat energia- ja päästövaatimukset täyttyvät seinien ollessa paksuja. Ikkunapintaa on myös tavallista vähemmän.

"Onko kestävää rakentaa vähän lämmitysenergiaa kuluttava, mutta runsaasti synteettisiä materiaaleja ja säännöllisin väliajoin uusittavaa sähkötekniikkaa sisältävä passiivitalo? Vai onko sittenkin kestävämpää rakentaa lähimetsän puista hieman vähemmän energiatehokas hirsitalo, jossa asutaan vielä 200 vuoden päästä?"

Hankkeen tavoitteet vaikuttavat käyvän yksiin Huono talo hyvään hintaan -kirjan kirjoittaneen Kari Ojalan passiivitalokritiikin kanssa. Ojalan mukaan lämmitysenergian säästymistä kutsutaan energiatehokkuudeksi, vaikka rakennusten muu energiankulutus kasvaisi. Kodin sähkölaitteisiin, käyttöveden lämmittämiseen ja ilmanvaihtoon kuluu energiaa. Ojalan mukaan ympäristöministeriö päätti kiristyvistä energiamääräyksistä ennen kuin rakenteiden kosteuskäyttäytymistä tutkimaan asetettu komitea sai kunnolla työtään käyntiin!

Ojala ihmettelee viranomaisten viestiä, jonka mukaan passiivi-, aktiivi- ja nollaenergiatalot pelastaisivat maan. "Uutta upeaa rakentamista hehkuttavat kaikki ne tahot, joita ympäristöministeriö tai työ- ja elinkeinoministeriö rahoittavat, tai jotka muuten on saatu innostumaan "uudesta" teknologiasta: Motiva, Sitra ja VTT etunenässä".

"Mahdollisimman monimutkainen, paljon rakennusmateriaaleja ja eristeitä sisältävä, kaikki keksityt koneet ja laitteet tarvitseva iso talo on sekä materiaaliteollisuuden, talovalmistajien, suunnittelijoiden että tutkijoiden etu. Kaikille riittää liiketoimintaa". Säännöksillä ajetaan energiayhtiöiden, metsänomistajien ja turvetuottajien asiaa omakotiasujien kustannuksella, Ojala kirjoittaa. Hiilidioksipäästöjä vähennettäisiin tehokkaasti toisenlaisilla keinoilla, joten ilmastonmuutoksen torjuminen on Ojalan mukaan tekosyy kiristyville säädöksille.

K3-talot -hankkeen sivuilla ollaan Ojalan kanssa samoilla linjoilla myös alan lokeroitumisen ongelmallisuudesta.

"Alalla on selkeä tarve kehittää käytäntöjä ja liiketoimintamalleja, jotka nykyistä tehokkaammin mahdollistavat arkkitehtuurin, rakennusfysiikan ja teollisuusprosessien vuoropuhelun heti suunnittelutyön alusta alkaen."

EDIT:

Eläkkeellä oleva VTT:n entinen rakennustekniikan johtava tutkija Pekka Leppänen kommentoi SKR:n luomutaloprojektia HS:ssä 23.6. Hänen mukaansa nykyasumisen kosteusrasitus on niin suurta, että painovoimainen ilmanvaihto ei riitä viemään kosteutta pihalle. Ennen ei ollut vesijohtoja, kylpyhuonetta, suihkua, vesivessoja, pyykin- tai astianpesukoneita eikä saunaa asuintiloissa. Leppänen kehuu lämmön talteenotolla varustettua koneellista ilmanvaihtojärjestelmää.

SKR:n suunnittelija Veli-Markus Tapio vastaa Leppäselle 27.6., että "Lukuisat alalla pitkään toimineet ovat kertoneet, kuinka teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa. Tekniikka vaatii huoltoa. Siinäkin tapauksessa, että laitteet toimivat moitteettomasti, asukkaat itse säätävät usein järjestelmänsä väärin. Tutkimusten mukaan näin tapahtuu erityisesti koneiden aiheuttaman hälyn takia."

Tapio muistuttaa, että ekoasioissa rakennus ei ole ainoa muuntautumiskykyinen tekijä, sillä myös elintapoja voidaan tarkastella kriittisesti. Usein esimerkiksi erillinen pihasauna saattaa tarjota ekologisesti ja arkkitehtonisesti mielekkään vaihtoehdon, Tapio sanoo. SKR on halunnut vaikuttaa siihen, että rakentajalla on valittavanaan niin koneellinen kuin painovoimainen ilmanvaihto.

Janne Kataja hävisi käräjäoikeudessa

kuva Iltalehdestä

Janne Katajan perhe hävisi Hyvinkään käräjäoikeudessa vaatimuksensa talokauppansa purkamisesta. Yle kertoo, että oikeuden mukaan Katajat laiminlöivät mahdollisuuden tarkempaan kuntotarkastukseen, vaikka arvioija oli niin suositellut. He joutuvat maksamaan vastapuolen yli 17 000 euron oikeudenkäyntikulut, ja yhteensä erilaisia selvityskuluja ja oikeudenkäyntikuluja yli 64 000 euroa. Talon arvo on romahtanut 200 000:sta 60 000:een euroon. Katajalla on oman ilmoituksen mukaan velkoja 650 000 euroa.

Perhe osti Riihimäellä sijaitsevan, lähes 100-vuotiaan omakotitalon "peruskorjattuna". Pieneksi käynyt talo kuitenkin myytiin perhetuttavalle, minkä jälkeen paljastui, että asunnossa on asumista haittaavia kosteusvaurioita. "Selvisi, että vesi on hautunut sisäkaton sisällä yli 10 vuotta." Kiinteistönvälittäjän lausuman mukaan talon home- ja kosteusongelmat johtuvat yläpohjan ja ulkoseinän höyrysulun tekemisestä määräysten vastaisesti. Tilannetta on pahentanut se, että julkisivusta ja yläpohjasta puuttuu tuuletusväli ulkoseinän/vesikaton ja lämpöeristeen välistä. Vakuutus ei korvaa mitään, kun haitta on alkanut niin kauan sitten, talon Katajalta ostanut ystävä kertoi. 

Vaikka saisinkin oikeutta, saatan joutua väliaikaisesti maksumieheksi ja myymään kaiken omaisuuteni, Kataja sanoi Iltalehdessä ennen oikeudenkäynnin tuloksen selviämistä.

Apu-lehdessä nro 40/2010 Kataja kertoi, että myyjä oli remontoinut taloa 80-luvulla perusparannuslainalla, mutta rakennustarkastajia ei oltu pyydetty paikalle eri työvaiheissa, kuten pitäisi. Vesivuodon alettua selvisi, että villat oli laitettu suoraan lautoihin, ja villojen alta löytyi paksua muovia ja styroxia. Vesi kondensoitui sisäkattoon. Muovi oli parikymmentä vuotta estänyt veden valumisen, kunnes yksi sauma repesi. Myyjä ei toteuttanut remonttia piirustusten mukaisesti. Katajaa harmittaa se, että talossa oli tehty kosteusmittaus, jonka mukaan kosteusvaurioita ei ole. Vielä tässä haastattelussa Kataja tiedostaa katkeroitumisen haitat. Toivottavasti tsemppi kestää.

Sääliksi käy velkainen perhe. Epäoikeudenmukaisuus syö ihmistä sen lisäksi, että velkaisuus ja unelmien pilaantuminen on todella rankkaa turhien syyllisyyden tunteiden lisäksi. Juttu todistaa sen, että ihmisiltä puuttuu tietoa! Eivät tavalliset ihmiset aina tiedä, miten paljon vikoja ja riskejä vanhoissa ja uudemmissakin taloissa on. Suomihan on ainoa pohjoismaa, jossa ostaja ei voi vielä vakuuttaa taloa piilevien virheiden varalta. Oma kysymyksensä on, mitä hometalon harteilleen saaneen pitäisi tehdä, myydä eteenpäin vieraalle ja toivoa hänen häviävän oikeudessa? Peli on karua.

EDIT:

Uusimmassa Apu-lehdesssä 24/2011 kerrotaan, että suosittelua lisäselvitysten tekemiseen ei kuntotarkastuksesta löydy. Myyjä valehteli, ettei remontoinut virheelliseksi havaittua sisäkattoa, sillä siinä käytetty eristevillamerkki tuli markkinoille vasta sinä vuonna, jona remontti tehtiin. Katajat valittavat hovioikeuteen.

"Eihän voi olla niin, että taloja voivat ostaa vain rakennusalan ammattilaiset" Janne Kataja

Kataja toivoo, että hänen tapauksensa herättää keskustelua myyjän vastuusta ja kuntotarkastajien ammattitaidosta. Heidän talonsa tarkastanut ei ollut saanut edes rakennusalan peruskoulutusta. (Tähänhän on ympäristöministeriön hometalkoot-hankkeessa tartuttukin.)

EDIT:

Kataja aloitti blogin pitämisen hometalokaupoistaan.

EDIT:

Kataja ilmoitti blogissaan 30.12.2011 päässeensä hometalonsa hänelle myyneen tahon kanssa sopuun(!) ja peruneen siten valituksen hovioikeuteen. Kataja ei voi kommentoida tapausta enempää.

Reportaasi homeongelmista Keski-Suomessa 2

grafiikka Down Leikkonen, Nina Huisman

Keskisuomalainen julkaisi 14.5.2011 seitsemän sivun jutun homeongelmista. Yksi käsitellyistä aiheista on 70-luvulla märälle pohjalle rakennettu Kortepohjan koulu, jossa koulusihteerinä toiminut nainen luettelee oireitaan: silmäoireet, iho-oireet, päänsärky, väsymys, vilunväreet, nuha, hengenahdistus, rintakipu, sydämen tykytykset, äkkiä kohoava syke, muistihäiriöt, nivelkivut, voimattomuus, lihaskipu, tärinä jne. Työterveyslääkäri suhtautui näihin kyselemällä yksinäisyydestä. Mies- ja naisopettaja kertovat saaneensa samassa koulussa astman ja apulaisrehtori, että hänen keuhkojensa tilavuus on pienentynyt merkittävästi kuuden vuoden Kortepohja-aikana. Välillä hänen sydämensä alkaa lyödä töissä 120 lyöntiä minuutissa. Monet opettajat eivät puhu aiheesta leimautumista pelätessään. Nimettömänä esiintyvä opettaja pitää loukkaavana sitä, että ns. sisäilmatyöryhmät tulevat koululle selittämään, miksi asialle ei voida tehdä mitään. Hän vertaa tilannetta Neuvostoliittoon.

Turun yliopiston työlääketieteen ja työterveyshuollon professori Tuula Putus kertoo paasanneensa aiheesta jo 20 vuotta, mutta tieto ei vaikuta menevän perille. Pelkästään Kuopiossa on julkaistu parikymmentä tutkimusta aiheesta. Ongelmana on se, ettei viranomaisohjeita yleensä noudateta. Mikään ei muutu, jos ei syyllisiä aleta rangaista. Yksi tekosyy on vedota todisteiden puuttumiseen. Putus huomauttaa, ettei laki edellytä syy-yhteyden todistelua, vaan laki puhuu terveyden riskeistä. Jos näytteissä ei näy mitään, ne on voitu ottaa väärästä paikasta tai väärällä tavalla.

Näytön saaminen sisäilmasairaudesta ei ole helppoa, mutta Putus kysyy, kuinka paljon näyttöä tarvitaan muissa sairauksissa: diabeteksen ja keuhkosyövän kohdalla epidemiologisen tason näyttö riittää. Yksilötason todistelusta ei esitetä vaatimusta. Kaikki eivät sairastu, mutta eivät kaikki saa tupakanpoltostakaan keuhkosyöpää. Mahdollisten geneettisten erojen lisäksi taustalla voi olla erot altistumishistoriassa. Putus on huolissaan lapsista ja nuorista, sillä vähintään kolmannes kouluista on kosteusvaurioisia. Homeallergian saanut ei siitä parane ja aikuisiällä oireet voivat pahentua esim. astman muodossa. Kustannukset pelkästään koululaisten kohdalla ovat satoja miljoonia euroja, Putus sanoo. Ja esim. yhden henkilön ennenaikainen eläköityminen tietää miljoonaluokan kustannuksia yhteiskunnalle. Ongelma on poikkitieteellinen, mutta asiantuntijat eivät kuuntele toisiaan, Putus harmittelee.

Ympäristöministeriön Hometalkoita vetävä Juhani Pirinen haluaa parantaa rakennusalan koulutusta ja selventää ja karsia ammattinimikkeitä. Kosteusvaurioista johtuvia oikeudenkäyntejä on yhä enemmän ja ne ovat murhaavan rankkoja kokemuksia osapuolille, Pirinen sanoo. Suomi on tähän asti ollut ainoa Pohjoismaa, jossa ostajalle ei ole ollut tarjolla vakuutusta piilevän rakennusvirheen varalle. Hometalkoiden tavoitteena on myös mm. saada rakennusmaiden kosteuden- ja pölynhallinta pakolliseksi.

Jyväskylän kaupungin kiinteistöjohtaja Esko Eriksson sanoo, että Pirisellä on provokaattorin asenne, ja että hän niputtaa asioita liikaa samaan nippuun. Kosteuden- ja pölynhallinta on meidän työmailla kunnossa, käytämme alan parhaita asiantuntijoita ja investoimme kouluihin kymmenille miljoonilla, kiinteistöjohtaja puolustelee. Myös paikallinen terveystarkastaja Jari Pihlajaniemi on sitä mieltä, että Jyväskylässä ollaan sisäilma-asioiden korjaamisessa ihan eri tasolla kuin monessa muussa kunnassa.

Toimittaja Esa Jokinen muistuttaa reportaasin lopussa, että ainoa, jolla pitäisi olla merkitystä, on pulpetissa istuva pieni koululainen. Jos Jyväskylän kaupungilla on toimiva järjestelmä sisäilmaongelmien hoitamiseen, niin käyttäköön sitä niin, että ihmisiä ei pidetä tiloissa, joissa he sairastuvat vaikeasti, Jokinen vetoaa.

Hometta paossa -Miksi apua ei saa?

"Homepakolaisille" on perustettu omat nettisivut!

Homepakolaiset ovat ihmisiä, jotka ovat sairastuneet pysyvästi ja vakavasti sisäilmaongelmista. Monet heistä ovat muuttokierteessä, tai heillä on vaikeuksia löytää työpaikkaa, jossa he voisivat työskennellä. Suomen huonon rakennuskannan ja oireilun vakavuuden lisäksi suurena ongelma on se, että yhteiskunnan turvaverkossa on reikä homesairaiden kohdalla: apua ei yksinkertaisesti saa, koska systeemiä ei ole tällä tavalla sairastuneiden kannalta luotu: viranomaisia ei ole ohjeistettu eikä velvoitettu lainsäätäjien toimesta tarjoamaan apua sisäilmasta sairastuneille.

Harva tietää, että Suomessa on ihmisiä, jotka viettävät päivänsä kaduilla, nukkuvat parvekkeella, teltassa tai autossa, koska heillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Jos ei ole itse sairastunut tai läheisissä ei ole homehelvettiin joutuneita, on tietysti vaikea uskoa, miten pahasti ihmisen puolustusjärjestelmä voi romahtaa. Kyse on pahimmillaan kuitenkin erittäin epäterveellisistä mikrobeista ja toksiineista, jotka käyvät keskenään sotaa elintilastaan pullotaloissa ihmisten elellessä keskellä tätä "sotatannerta". Kuten Tuula Putus sanoi Keskisuomalaisessa 14.5., kaikki eivät saa tupakoinnista keuhkosyöpää, joten on turha ihmetellä, miksi kaikki eivät samalla tavalla sairastu hometaloissa.

Jotkut ovat päätyneet muuttamaan ulkomaille etelään, koska lämpimässä ilmastossa voi olla suuren osan ajasta ulkona. On kuitenkin ihmisiä, joilla ei ole rahkeita järjestää elämäänsä uudelleen ulkomailla eikä etelässäkään pääse altisteita pakoon, sillä rakentamisen laatu on siellä vielä kehnompaa, eivätkä paikalliset oireile yhtä herkästi elettyään ikänsä ikkunat auki. Myös hajusteiden ja voimakkaiden desinfiointiaineiden käyttö on yleistä lämpimissä maissa.

Sisäilmaongelmat eivät koske vain jotakin valmiiksi herkkää erityisryhmää kuten allergikkoja ja astmaatikkoja, vaan lukemattomia pikkulapsia, koululaisia ja kaiken ikäisiä aikuisia. On käsittämätöntä, ettei kukaan auta ihmistä, jolla ei ole kattoa pään päällä. Tarvitaan asuntoja, jotka on rakennettu niin hyvin, että sairastuneet voivat siellä elää ja alkaa rakentamaan elämäänsä uudelleen. Homepakolaisilla on liuta muitakin ehdotuksia, kunhan vain ne saataisiin käytäntöön. Kuinka monta vuotta ongelma voidaan vielä sivuuttaa?!

Suomalaisten asuntojen taso ja pientalon ostajan vakuutusturva

Taloussanomat kirjoitti 23.2.2011 suomalaisten asuntojen olevan EU:n huippua, mitä tulee kuivuuteen, valoisuuteen ja väljyyteen Eurostatin vertailun perusteella.

"Suomalaiskodeissa on vähemmän kattovuotoja ja muita kosteusongelmia kuin missään muussa vertailun maassa, sillä se on ongelma alle viidessä prosentissa asunnoista." Sisävessat ja suihkut ovat sen sijaan muissa Länsi-Euroopan maissa yleisempiä.
 
Jutun mukaan Suomessa liki puolet asuu omakotitaloissa ja kolmasosa kerrostaloasunnossa. Hometalkoiden toimenpideohjelmaan on poimittu ongelman laajuutta koskevia lukuja. Kerrostaloja on 56 000, joista 20-60 % on kosteusvaurioitunut joiltain osin. Erillisiä pientaloja Suomessa on n. miljoona, ja  eri arvioiden mukaan 30-80 %:ssa näistä on kosteusvaurio, ja 25 %:ssa on välitöntä korjaustarvetta. Ne ovat siis vain suuntaa antavia lukuja.

Talsan jutusta voi ehkä lähinnä päätellä, että muualla Euroopassa on vielä huonompi rakennustaso. Toisaalta me vietämme enemmän aikaa ikkunat kiinni pullotaloissamme. Terveyden kannalta modernit rakennusmateriaalit ja kosteusongelmat yhdistettynä huonoon ilmanvaihtoon antaa tuskin aihetta ylpeilylle.

Kosteus- ja hometalkoiden teettämän selvityksen mukaan muissa Pohjoismaissa talon ostajan tilanne on vakuutusten osalta parempi kuin Suomessa. Myös myyjä joutuu ottamaan Suomessa suuremman riskin. Suomessa 2 %:ssa talokaupoista on otettu vakuutus, Tanskassa 90 %:ssa, Norjassa 70 %:ssa ja Ruotsissa 35 %:ssa. Tanskassa omistajanvaihdosvakuutus suojaa sekä myyjää että ostajaa, ja kattaa mahdolliset piilevät viat ja puutteet. Se on ainoa Pohjoismaa, jossa kiinteistökaupan yhteydessä tehtävää kuntotarkastusta säädellään asetuksilla ja tarkastus tehdäänkin 99 %:ssa talokaupoista. Vain Suomessa ei ole edes tarjolla talon piilovirheiden varalta otettavia vakuutuksia ostajalle. 

EDIT:

Ilta-Sanomissa on 5.5.2011 juttu, jonka mukaan Huoneistokeskus tarjoaa palvelua, joka pienentää omakotitalon myyjän vastuuta talon huonosta kunnosta. Palvelun saa, kun maksaa Huoneistokeskukselle 6,675 %:n palkkion omakotitalon myyntihinnasta.

Uudet talot vanhenevat 10 vuodessa?

kuva: MTV3

MTV3:n (15.4.2011) kymmenen uutisten mukaan Suomessa on useita hapertuneita betonilähiöitä, joiden korjauskustannukset ovat kymmeniä miljardeja euroja. Helsinki suunnittelee purkavansa pari yli 40 vuotiasta betonitaloa Jakomäessä, koska uusien rakentaminen tulee halvemmaksi. Suomessa on rakennettu miljoona asuntoa heiveröisellä tekniikalla 60-80-luvulla. Peruskorjauksista huolimatta betonilähiöissä muhii yhä jopa 40 mrd:n euron pommi.

Mm. Kauppalehti uutisoi 17.3.11 VTT:n energiatehokkaan rakentamisen asiantuntijan Jyri Niemisen kommentit uudistalojen vanhenemisesta 10 vuodessa. EU:n edellytyksen mukaan lähes nollaenergiatalojen rakentamiseen on siirryttävä vuoden 2021 alussa, mikä mullistaa Niemisen mukaan koko rakentamisen. Tavoite on mahdollista saavuttaa kosteusvaurioriskit välttäen, jos (JOS, toim. huom.) suunnittelun ja rakentamisen laadusta huolehditaan. Vastuu on tilaajalla ja rakentamis- ja huoltopalveluiden tarjoajilla kosteusongelmien ehkäisyssä.

Eli ennen rakennettiin huonosti ja tälläkin hetkellä rakennetaan tavalla, joka ei ole kestävän kehityksen mukaista. Suunnittelun ja rakentamisen laadusta ei automaattisesti huolehdita. EU saisi vaatia edellytyksiä myös tähän.

Kenen etu on sallia halvan ja huonon rakentaminen?

Kävin katsomassa Ryhmäteatterin kohutun Eduskunta-näytelmän, joka on koostettu poliitikkojen ja asiantuntijoiden aidoista kommenteista. Yksi teema oli harmaa talous, jonka takia verorahoja menetetään mm. rakennusalalta ja matkailu- ja ravintola-alalta. Eniten verorahoja jää uupumaan kuitenkin kansainvälisessä sijoitustoiminnassa tapahtuvan veronkierron takia, mitä poliitikot eivät näytelmän perusteella edes halua estää. Ruotsissa etäsijoittajilla kyllä on ilmoitusvelvollisuus osakeostoista, Suomessa ei. On käsittämätöntä, että nuorisotyöttömien etuja leikkaamalla säästetään 4 milj. euroa, mutta samaan aikaan annetaan verorahoja valua hukkaan satoja miljoonia, jopa miljardeja.

Esityksen ohjaaja oli saanut erään urakoitsijan kertomaan rakennusalan juonitteluista, kuten loputtoman pitkistä alihankintaketjuista. Tilaajavastuulaki ei näihin alihankkijoihin yletä. Muun muassa moottoripyöräkerhot perustavat lyhytaikaisia firmoja, joihin hommataan hyvät luottotiedot omaavia "Pentti puliukkoja" bulvaaneiksi. Kilpailutukset voittaa yleensä halvimman urakan tarjonnut, mutta jos hänen urakkansa on selvästi muita halvempi, se kertoo todennäköisestä veronkierrosta ja esim. virolaisen polkutyövoiman käytöstä. Yle uutisoi samasta aiheesta.

HS:n mielipidepalstalla yrittäjä nimimerkillä "Rehellinen=työtön" kertoo 20.3.11, ettei saa enää kylppäriremontteja, koska halvemmat tarjoukset voittavat. Hintoja yrittäjä ei ole nostanut vuoden 2001 jälkeen.

Rakennuslehti kertoi puolestaan 17.3.11 Finndomon valmistalon ongelmista Helsingin Myllypurossa. Yritys gryndasi Myllykylään 129 taloa, joista ensimmäiset valmistuivat lokakuussa 2010. Rakennusteollisuus ry:ssä työskentelevä varatuomari Paavo Mattila kyseli Finndomon projektipäälliköltä, kuka talot pystyttää. Hänelle oli luvattu, että Keski-Suomesta tulee kokeneita porukoita, mutta työmaalla puuhasikin venäläisiä ja virolaisia työntekijöitä. Viikkoa ennen sisäänmuuttoa paikalla järjestettiin katselmus, jossa Mattila tajusi, ettei hanke ole hallussa. Virheitä oli lukuisia. Mm. kylpyhuoneiden kalusteet eivät kestäneet vettä ja turposivat pilalle heti sisäänmuuton jälkeen.

"Ensimmäisellä saunan lämmityskerralla kiinnittämätön kiuas kaatui syliin. Lisäksi perhe ihmetteli, miksi talon ulkoseinä huurtuu saunan ollessa päällä. Syyksi paljastui reikä seinärakenteessa. Aliurakoitsijan työntekijä tursotti sen jälkeen reikään polyuretaania, mikä ei korjannut vuotoa."

Sillä lailla. Koska opimme, että halvin ei suinkaan ole paras? Poliittinen eliitti ei hallitse järkevien lakien säätämistä, ja pian kansa äänestää eduskuntaan lisää korruptoituneita tyhjän puhujia...

Mikä pilasi 130 vuotiaan puuhuvilan?

kuva: Kimmo Taskinen/HS

Vuonna 1877 rakennettu Aino Ackten huvila Helsingissä on HS:n mukaan homeessa. Jutusta ei selviä, onko se remontoitu pilalle, huolto laiminlyöty, vai mistä on kyse. Remonttia kuvaillaan miljoonaluokan hintaiseksi.

Rakennuskonservaattori Kati Lahtinen kirjoittaa 14.3.2011 HS:n Vieraskynä-palstalla vanhojen talojen kunnostamisen haasteista, joita tuovat mm. kiristyvät energiansäästömääräykset. Asuinneliöiden määrä tai asuintottumukset nähdään toissijaisina tekijöinä energiankulutuksessa. (Tämä herättää mielestäni vaikutelman, ettei oikeasti olla kiinnostuneita säästämään, vaan menemään sieltä mistä aita on matalin. Teknisen kehityksen pitäisi ikään kuin ratkaista kaikki pulmat ilman, että yksilöiden pitäisi tippaakaan joustaa.)

Lahtisen mukaan Suomen rakennuskannasta 70 % on rakennettu vuoden 1960 jälkeen. Vanhassa talossa lämpövuotoa ei tulisi pitää rakennevirheenä, vaan rakennuksen ominaisuutena. Lämmön mukana ulos kulkeutuu myös kosteutta, joten rakenteet eivät pääse muhimaan kosteudessa pilalle.

Jos energiankulutusta halutaan vähentää nopeasti, kannattaakin Lahtisen mukaan kiinnittää huomiota asumistottumuksiin, kuten lämpimän veden kulutukseen, tuulettamiseen ja takan peltien aukipitämiseen. Sekä uudiskohteissa kuin vanhoissa rakennuksissa on mahdollista asua ympäristöä säästäen.

Uudisrakennusten energiatehokkuutta pohdittaessa tulisi rakennuskonsevaattorin mielestä varmistaa, että kehitys todella vie parempaan suuntaan.

"Kuka haluaa, että 2010-luvun rakennukset muistetaan myöhemmin surullisena passiivihometaloilmiönä?" Kati Lahtinen

Kokonaiskuva ja sisäilma unohdettu energiansäästötalkoissa

Harri Hautajärvi

STT uutisoi 5.3.2011 tutuksi käyneestä energiansäästömantrasta. VTT on kehittänyt uuden laskentatyökalun selvittämään rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Suomen tavoitteena on pudottaa rakennusten energiankäyttöä vähintään 30 %:lla vuoteen 2030 mennessä ja 60 % vuoteen 2050 mennessä. Rakentamismääräykset tiukentuivat vuoden 2010 alussa ja vuonna 2012 ne tiukentuvat uudelleen. EU-direktiivi määrää, että energiatehokkuus huomioidaan myös korjausrakentamisessa.

Vanhoissa taloissa on jo valmiiksi sisäilmaongelmia, saatika, että niitä vielä pitäisi lisäeristämällä kasvattaa. Onko energia- ja sisäilmatutkimus erotettu liiaksi toisistaan?

Arkkitehti Harri Hautajärvi kirjoitti erinomaisesti HS:n vieraskynä-palstalla 4.3.2011. Rakentamisen kokonaisuutta ei hallitse hänen mukaansa enää kukaan rakennushankkeiden pirstaleisuuden, kireiden aikataulujen ja määräysten takia. Ilmastonmuutoksen myötä lainsäädäntö vaatii yhä energiatehokkaampia rakennuksia, mutta paksuissa eristekerroksissa voi piillä riski kosteuden tiivistymisestä rakenteisiin. Vaarana voi olla, että 70-luvun kansainvälisen energiakriisin jälkeiset virheet toistetaan. Hautajärven mielestä on olennaista, paljonko rakennus käyttäjineen kuluttaa energiaa kokonaisuudessaan. Rakentaminen kannattaisi perustaa luonnonmukaisille ratkaisuille yhä monimutkaisempien ja vaurioille herkkien koneistojen sijaan.

Hautajärvi puhuu mm. painovoimaisen ilmanvaihdon puolesta, mikä on käsittääkseni aika kaukana nykyisistä käytännöistä. Koneiden suunnittelu ja myyminen on hyvää bisnestä, joten tietysti niitä mielellään kehitellään ja markkinoidaan isoon ääneen.

Suomessa ei ole arkkitehdin mukaan tarpeeksi uusien haasteiden edellyttämiä alan osaajia. Rakennusala on hajanaisuutensa vuoksi altis monenlaiselle viherpesulle. Houkuttelevia vihreitä ratkaisuja tarjotaan kaikille viranomaisista kuluttajiin. Esimerkiksi USA:sta lähtenyt Green Building Council -verkosto esiintyy eri puolilla maailmaa alan puolueettomana puhemiehenä, vaikka sen keskeisenä tavoitteena on sertifikaattien myyminen, Hautajärvi kertoo. Suomessa sen tukijoukkoihin on onnistuttu houkuttelemaan ympäristöministeriö, Sitra ja Tekes.

Kalliiden, stantardeihimme huonosti soveltuvien ulkomaisten sertifiointien sijaan meidän tulisi arkkitehdin mukaan uudistaa täysin käsitykset rakentamisesta sekä suunnittelu- ja toteutusprosesseista. "Suomeen tarvitaan valtakunnallinen kestävän rakentamisen foorumi, joka kokoaa yhteen alan tietoa sekä koordinoi ja edistää kestävää rakentamista koskevaa tutkimusta, koulutusta ja käytännön toimintaa" ..."Pitkäjänteisellä yhteistyöllä Suomi voitaisiin nostaa kestävän rakentamisen ja energiatehokkuuden mallimaaksi sekä rakennus- ja kiinteistöosaamisen viejäksi", Hautajärvi kirjoittaa.

Nimimerkki Homeista pysyvästi sairastunut kommentoi Hautajärven kirjoitusta. Hän pohtii, miten kosteusvaurioista jo sairastuneiden asumisen käy tulevaisuudessa energiansäästömääräyksien vain tiukentuessa.

"Oma perheeni on rakentanut uuden talon vaikean homeallergiani takia. Täällä minun on hyvä hengittää, ja täältä käsin pystyn osallistumaan työelämään. Uusilla määräyksillä emme olisi pystyneet rakentamaan sisäilmaltaan näin hyvää taloa. Talomme ei ole mahdollisimman energiatehokas (luokka B), koska optimoimme sisäilman laatua eikä energiansäästöä. Elintapamme sen sijaan on energiatehokas. Emme harrasta matkustelua vapaa-aikana. Hankimme kotiin ja ylle kestävää, pestävää, korjattavaa, mahdollisimman kotimaista, tyyliltään ajatonta. Suosimme ruuassa kotimaisia raaka-aineita. Huonelämpötila pidetään maltillisena, kesäisin ei jäähdytetä koneellisesti. Talossamme ei ole turhia neliöitä.

Parasta olisi, ja utopistista, jos energiavertailut voitaisiin tehdä kotitalouksittain. Lopputulos voisi olla yllättävä. Energiaa säästävässä talossa voi asua elintavoillaan energiaa holtittomasti tuhlaava perhe, ja päinvastoin."