Kuva sisäilmaongelmista on ristiriitainen -eri intressit törmäyskurssilla?

Kuva: YLE

Vuosi vaihtui, ja sisäilmaongelmat ovat olleet yhä tapetilla mediassa. Toivottavasti ne myös pysyvät pinnalla niin kauan, kunnes asioihin saadaan konkreettisia muutoksia ja aiheesta tulee arkipäiväistä tietoa. Sairastumisten ennaltaehkäisyn takia on tärkeää, että ihmiset saavat tietää ongelman koskevan potentiaalisesti kaikkia. Uutuudeltaan sisäilmaongelmien laajuuden korotaminen voi kuulostaa liioitellulta, mutta tarkemmin ajateltuna kyse on yksinkertaisista elämän tosiasioista, kuten elämän ja materiaalien kiertokulusta rakennetussa ympäristössä ja koko ekosysteemissä.

Mediassa uutena esiin tullut uhka ovat homesaneerauksissa käytetyt biosidit. YLE kertoi, että EU kieltää kaksi yhdistettä, joita on käytetty sisätilojen ja rakennustuotteiden desinfiointi- ja saneerausaineissa. PHMG tai Akacid –nimisiä aineita ei saa enää myydä 1.2.2013 lähtien. Aineita on voitu käyttää desinfiointiin muun muassa kodeissa, työpaikoilla, sairaaloissa, elintarvike- ja rehuvarastoissa ja hevostalleissa.

“Guanidiinibiosideja on lukuisissa muissakin tuotteissa, muun muassa piilolinssinesteissä ja silmätipoissa, mutta niissä pitoisuudet ovat huomattavasti pienempiä eikä niiden käyttöä ei ole rajoitettu.”

Toimittaja kysyi aamu-tv:ssä 16.1.2013 Työterveyslaitoksen teemajohtaja Kari Reijulalta, miksi biosideja ei mainittu TTL:n eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tekemässä, tähän mennessä "laajimmassa" Suomen homeongelmia koskevassa tuoreessa raportissa. Reijula keskittyy vastauksessaan kehumaan raportin hyvää antia ja sen ainutlaatuista laajuutta. Käytännössä hän ohittaa kysymyksen raportin puutteellisuudesta. Ikään kuin sillä ei olisi merkitystä, minkä verran vaarallisia aineita on käytetty, kun raportoidaan sisäilmaongelmien ja sairastumisen luonnetta ja ratkaisuja.

Reijulan mukaan TTL:n tiedossa ei ole, että päiväkodeissa ja kouluissa olisi saatu terveyshaittoja biosideista. [?!]

TUKES:n pääjohtaja suositteli tv:ssä ottamaan yhteyttä homesaneerauksen tekijään, jos haluaa puhdistaa saneerattuja pintoja aineen poissaamiseksi. [Vaan kuinka motivoitunut myyjä mahtaa olla puhdistamaan pintoja? Pystyykö pintoja puhdistamaan?!]

Homepakolaisten nettisivuilla on julkaistu aiheesta ajantasaista tietoa.

“Suomessa käytetyt valmisteet sisältävät yleensä 5000 mg PHMG:tä tai PHMB:tä/ litra. Suomessa PHMG:tä ja PHMB:tä levitetään sisätiloihin ja ilmastointikanaviin (mm. ”kylmäsavu” tai ”savusumutus” –nimikkeellä), ruiskuttamalla tai rätillä pyyhkimällä. Myös homeelle altistuneita huonekaluja y.m. irtaimistoa ”puhdistetaan” käsittelemällä ne PHMG:tä / PHMB:tä sisältävillä tuotteilla. Näitä biosideja markkinoidaan myös kulutustavaroina supermarketeissa ”tekstiiliraikasteina”, ”hajunpoistajina”, ”epämiellyttävien hajujen ennaltaehkäisyyn” ja huonekalujen käsittelyyn. PHMG ja PHMB ovat yhtä myrkyllisiä tai myrkyllisempiä kuin sisätilahomeiden tuottamat homemyrkyt eli mykotoksiinit.” /Mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salonen

Viranomaisten julkilausumat koskien sisäilmaongelmia ovat usein ristiriidassa mediassa raportoitujen tarinoiden kanssa.

Tuoreita esimerkkejä:

1. Eduskunnan vuonna 2011 tilaama ja Työterveyslaitoksen toteuttama kosteusvaurioraportti julkaistiin syksyllä 2012. Loppuvuonna se oli lausuntokierroksella, ja mm. Homepakolaiset ry on kommentoinut laajasti omassa vastineessaan raportin puutteita. 

Raportista puuttui Homepakolaisten mukaan mm. tieteellinen tieto viimeisten 10 vuoden ajalta, tieto muista kuin keuhkosairauksista, materiaalipäästöjen ja VOC-päästöjen osuus terveyshaitoissa ja muut kuin työterveyttä koskevat ongelmat. Helsingin Sanomat huomautti, että raportissa ei mainita mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salosta kertaakaan. Salkinoja-Salonen on ainoa, joka puhuu homeen tuottamien myrkkyjen mahdollisesti aiheuttavan terveysongelmat. Hän on tutkinut aihetta pitkään, myös yhdessä TTL:n tutkijoiden kanssa Toxtest-hankkeessa.

Tarkastusvaliokunta pyysi kansalaisia kommentoimaan aihetta verkossa. Valiokunta valmistelee asiasta mietinnön, joka tulee eduskunnan täysistunnon päätettäväksi keväällä 2013.

2. Sosiaali- ja terveysministeriön perustama ympäristöyliherkkyysverkosto korostaa jo nimenä (yliherkkyys) sitä, että vika on potilaassa sen sijaan, että puhuttaisiin ympäristön myrkyistä sairastuneista. STM:n verkkosivuilla lukee: "suurelle osalle ihmisistä sama ympäristö tai altistuminen ei aiheuta oireita". Mihin tämä väite perustuu? Se herättää myös kysymyksen, näkeekö verkosto, että ratkaisua sisäilman aiheuttamiin ongelmiin ei tulisikaan hakea olosuhteista, eli vähentämällä huonolaatuista rakentamista/korjaamista, vaan marginalisoimalla oirehtivat ihmiset yliherkiksi. Ikään kuin sisäilman epäpuhtaudet olisivat verrattavissa koira-allergiaan, vaikka sisäilman epäpuhtaudet eivät taatusti ole kenellekään terveellistä hengitysilmaa.

3. Sisäilmayhdistyksen Vaasassa marraskuussa 2012 järjestämän Sisäilmapaja4:n esitelmät ovat luettavissa verkosta. Monessa esityksessä on painavaa asiaa, mutta osassa (TTL, viranomaisedustaja!) puhutaan yhä innokkaasti psyyken osuudesta oireiden selittäjänä.

Perussuomalaisten sisäilmaseminaari 14.12.2011

Perussuomalaiset järjestivät eduskunnan kansalaisinfossa sisäilmaseminaarin 14.12.2011 otsikolla "Rakennusten kosteusvauriot".

TTL:n patologi Henrik Wolff puhui sairastuneen kliinisestä kuvasta. Hänen mukaansa sopivia laboratoriotutkimuksia ei ole eikä oireiden syntymekanismi ole selvä. Yhteys kosteusvaurioiden ja sairastumisen välillä on kuitenkin todettu useissa tutkimuksissa. Yksi tapa mitata oireilua on pef-mittaus ja toinen keuhkohuuhtelumittaus, joka on jossain määrin väistymässä. Toiveita helppokäyttöisempien menetelmien löytämisestä on. Wolff esitteli myös Iho- ja allergiasairaalan entisen sisäilmapoliklinikan potilasaineistoa (90-luvun lopulta?).

Risto Salin Inspector Sec Oy:stä kertoi heidän tekevän mm. sisäilman myrkyllisyysmittauksia. Tilanne homekorjaamisessa ei ole vuosien saatossa juuri muuttunut. Salin oli poiminut viitteitä vanhasta testamentistä Mooseksen kirjasta, jossa on ohjeita saastuneen talon käsittelyyn. Tiivis raamatun teksti sisältää Salinin mukaan sekä diagnosoinnin, korjausohjeen, vaikuttavuuden seurannan sekä irtaimiston puhdistusohjeen. Nykyäänkään ei ole käytössä sen kummempaa mittausmenetelmää, vaan paikkoja korjataan kalliilla ilman takeita onnistumisesta.

Koulujen korjausvelka on 3 mrd. euroa. Salin korosti, että haitan mittaaminen auttaa kohdistamaan korjaukset tiettyyn oikeaan kohtaan. Jos STM myöntää rahoitusta, jo 10 000 per koululuokka saadaan paljon aikaan, hän vetosi. Väliaikaiset tilat ja uudet koulut tulevat paljon kalliimmaksi. 

Mikrobiologian emeritusprofessori Mirja Salkinoja-Salonen vertasi sisäilmaongelmien hoitoa ruokamyrkytysten hoitoon. Ruokaan ei saa laittaa muita kemikaaleja kuin niitä, jotka on lainsäädännössä hyväksytty ja määrät on säädetty erikseen. Sairaiden rakennusten kohdalla toimitaan eri tavalla ja ihmetellään, kun kaikki eivät sairastu. Ruokamyrkytysten kohdalla sen sijaan jo kaksi sairastunutta lasketaan epidemiaksi ja asia tutkitaan epidemian säännöillä. Myrkytyksen lähde selvitetään ja pyritään estämään vastaavan toistuminen.

Salkinoja-Salonen kritisoi jälleen viitearvoja, jotka laskettiin TTL:n julkaisussa siten, että myös kosteusvaurioituneiden tilojen arvot mahtuivat viitearvojen sisään. Asumispuolen asioista on asumisterveysohje ja työpaikkojen ongelmille on TTL:n ohjeistukset. Kumpienkaan raja-arvot eivät niiden oman ilmoituksen mukaan ole tarkoitettu terveysriskin arviointiin, vain rakennusten kunnon arviointiin. STM:n rajat-arvot sisäilman kemikaaleille ovat tarkoitettu vain kemian alan työtiloihin, ei tavalliseen olemiseen.

Toimivia työkaluja sisäilman turvallisuuden mittaamiselle ei ole käytössä. Toksisuuden mittaus on yhä tärkeämpi elinympäristön turvallisuuden mittari. Salkinoja-Salosen tutkimusryhmä on saanut toksisuusmittausten avulla aikaan viitearvot vertaamalla tiloja, joissa ihmiset joko oireilevat tai eivät oireile. Toksisuuden vaikutus riippuu altistusajasta ja -määrästä. Koulututkimuksessa ne koulut, joissa oireltiin vähiten olivat myös niitä, joissa toksisuutta oli vähiten ja päinvastoin. Yksi koulu poikkesi tässä, sillä siellä oireiltiin paljon, vaikka toksisuutta ei tietyllä solutyypillä löytynyt. Yksi solutyyppi ei siis kerro kaikkea, ja lisätutkimukset ovat tarpeen.

STM:n ympäristöterveysryhmän johtaja Jari Keinänen totesi, ettei rakennusmateriaaleille ole hirveästi lainsäädäntöä. Rakennustuoteasetus määrittää rakennustuotteet ja niiden terveydelliset haitat. Rakennusmateriaaleille ei juuri ole standardeja ja käytössä Suomessa on vain vapaaehtoinen M1-luokitus. EU:ssa on Keinäsen mukaan "varmaan kuusi vuotta ollut tekeillä" standardit.

Terveydensuojelulainsäädäntö lähtee siitä, että vahva epäily terveyshaitasta riittää ja tieto homevauriosta on Keinäsen mukaan riittävä toimiin ryhtymiselle. Kosteus- ja hometalkoot ovat Keinäsen puheiden perusteella todiste siitä, että ongelma on otettu vakavasti. Tavoitteena on parantaa erityisesti rakentamisen kuten korjausrakentamisen laatua.  Rakennusfysiikkaa ja lainalaisuuksia ei ole tunnettu, kun korjaukset ovat aikaisemmin epäonnistuneet. Toksisuuden arvioimismenetelmiä ollaan vertaamassa eri tutkimuslaitosten kesken, Keinänen muistutti (Toxtest-hanke).


Veikko Ilmasti puhui nano- ja pienhiukkasista ja ilmanpuhdistuksesta. Hän on tehnyt vuodesta '74 ilmanpuhdistuslaitteita. Uusi Aavi-menetelmä pystyy ottamaan ilmasta hiukkasten lisäksi kaasuja pois. Ilmasti huomautti, että jos ilmanpuhdistinta mainostetaan sanomalla, että se poistaa ilmasta lähes kaiken, niin kannattaa selvittää, millä tavalla puhdistustulos on mitattu. Painomitalla laskettuna tosi asiassa ilmasta on hävinnyt vain muutama prosentti hiukkasia. Hiukkaslukumäärä tietyssä tilavuudessa on oleellisempi tieto. Aavi-laite laitetaan esimerkiksi kerrostaloon (katolle?).

Homepakolaiset ry:n Katja Pulkkinen ja Klaara Lähteenaro kertoivat, että virallisesti Suomessa ei tunnusteta sisäilmasta vakavasti sairastuneiden tilanteen todellisuutta. Sairastuneet ovat virallisesti terveitä, vaikka osa ei ole löytänyt edes asuntoa, jossa pystyisi asumaan. Pulkkinen ja Lähteenaro lukivat tilaisuudessa ääneen yhdistyksen kotisivuille tulleita järkyttäviä tarinoita. Ongelma on heidän mukaansa tässä mittakaavassa uusi ja seurausta uusien rakennusmateriaalien käyttöönotosta ja rakentamisen huonosta laadusta.

Homepakolaisten mukaan ei pidä paikkaansa, että home- ja kosteusvauriot aiheuttaisivat vain astmaa. Sairastuneet eivät myöskään ole allergikkoja, vaan moni on aikaisemmin ollut perusterve. Oireet voivat olla todella vakavia: Altistumisen jälkeen kivut voivat olla niin pahoja, että liikkuminen voi olla vaikeaa, voi olla oksentelua, kuumetta ja neurologisia kuten muistiongelmia. Tutkimuksissa sisäilmaongelmiin on liitetty myös esim. reumat, syövät, MCS (monikemikaaliherkkyys) ja Alzheimerin tauti. Lisäksi keskenmenot ja autismi ovat tavallisempia toksisille homeille ja vahvoille kemikaaleille altistuneilla ihmisillä.

Yhdistys on tavannut kansanedustajia, asiantuntijoita ja ympäristösairauksien johtohenkilöitä TTL:llä, THL:llä ja STM:ssä. Homepakolaiset ovat yllättyneitä siitä, ettei tilanteen vakavuutta ole ymmärretty. Tietoa on vähän ja moni asia perustuu luuloon, Lähteenaro sanoi. Valtion tutkimuslaitokset eivät ole kartoittaneet sairastuneiden määrää eivätkä hyödynnä maailmalla olevaa ajanmukaista tutkimustietoa toksiineista. Myös lääkäreiden tieto on vähäistä. Esim. MCS:n sanottiin lääkäripäivillä olevan oireiden kokemisen häiriö aivoissa.

Homepakolaiset peräänkuuluttavat lääkäreiden ja viranomaisten kouluttamista ja eri ministeriöiden välisen ja monialaisen kriisiryhmän perustamista. Sairastuneet tulisi integroida takaisin yhteiskuntaan. Tärkeää olisi mm. kartoittaa ongelman laajuus ja järjestää sairastuneille asuntoja.

Puheenvuorojen jälkeen yleisö esitti kysymyksiä. Kolme vuotta eläkkeellä oleva opettaja sairastui työpaikallaan, minkä jälkeen häntä kierrätettiin eri homekouluissa. Päiväkotien tilanne on yhtä huono. Opettaja soitti vuonna 1995 STM:ään ja kysyi, onko Suomella tähän varaa. Ennen Suomessa osattiin rakentaa mäkien päälle harjakattoisia taloja. Vesipisteet ja sauna sijaitsivat ulkona. Paljon olisi tehtävissä. Päiväkodit ja koulut on rakennettu halvalla ja huonosti, usein rakennusjätteiden päälle ja vääränlaisista materiaaleista.

TTL:n kokeet olivat ala-arvoisia, sillä niissä oli vain 2 hometta. He myönsivät testien puutteellisuuden. "Tällä tavoin on Suomen kansa mennyt Työterveyslaitokselle, kävellyt ulos ja sairastunut". Opettaja kertoi tietävänsä ihmisen, joka melkein kuoli keuhkoaltistustestissä.

Toisessa yleisöpuheenvuorossa huomautettiin, että STM:n kosteusvauriotyöryhmän 67-sivuisessa muistiossa "Kosteusvauriot työpaikoilla" sanotaan viimeisellä sivulla, että "Tällöin henkilön sairastuminen johtuu altistumisesta kosteus- tai homevaurioituneessa rakennuksessa esiintyville mikrobeille, eikä henkilölle voida osoittaa sellaisia tiloja, joissa hän pystyisi työskentelemään. Tilanne johtaa yksilötasolla helposti ongelmiin. Tällaiset tapaukset työllistävät työsuojelupiirejä, mutta työsuojelupiirien tehtävänä ei kuitenkaan ole ajaa kenenkään yksittäistä asiaa". Ilmeisesti työsuojelupiirit toimivat eri tavoin eri alueilla, puhuja totesi. Työsuojelupiireille riittää, jos työnantaja ilmoittaa korjanneensa talon, jolloin pöytäkirjaan saadaan merkintä.

Puheenvuoron esittäjä kertoo lukeneensa myös työtapaturmalainsäädäntöä uudistavan lakiehdotuksen, joka on samanlainen kuin vaalirahalakiehdotus siinä, että sanktioita ei tule. Vakuutusyhtiö voi toimia vastoin hallintomenettelylakia ja pystyy ilmoittamaan työnantajalle, jos vakuutettu valittaa. Oikeusasiamieheltä vakuutusyhtiö saa ainoastaan huomautuksen, jota sen ei tarvitse noteerata. Jos vakuutettu haluaa valittaa, sen pitää lähettää vakuutuslaitokselle huomautus. Kyse on yhden systeemin pyörityksestä, eli vakuutuslaitokset elävät työnantajien varoilla. "Ja jos joku saa ammattitaudin, niin työnantaja joutuu maksamaan korkeampaa vakuutusmaksua".

Yksi puheenvuoro tuli naiselta, joka kertoi asuvansa YIT:n luksusasunnossa meren rannalla. Nainen on sijoittanut koko omaisuutensa asuntoon. Halvalla tehty katto vuotaa. Fiksut nuoret ovat myyneet asuntonsa. Sadan neliön asunto maksaa siellä 500 000 euroa. Puhuja itse sanoo lähtevänsä sieltä vain laudoissa. YIT on myöntänyt ja korjannut rakennusvirheet. Puhuja pohtii, onko rakennustarkastusvirastolla minkään näköistä vastuuta. Terveystarkastaja löysi mikrobeja ja Inspector Sec Oy toksiineja. Kukaan ei naisen mukaan ota asiaan kantaa. Hänet naurettiin ulos taloyhtiön kokouksesta. Hän ihmetteli, eikö terveystarkastajalla ole päätösvaltaa sanoa, mihin mennessä korjaukset on tehtävä.

STM:n Keinänen vastasi hänelle, että rakennusvalvonta on ulkoistettu vastaaville mestareille, jotka eivät tiedä, mitä rakennuksilla tapahtuu. Jos selkeä terveyshaitta löytyy, niin terveystarkastajalla on "kaikki se päätösvalta käytettävissä, mitä vain löytyy". Asiantuntemuksessa tarkastajilla voi olla puutteita, Keinänen myönsi.

Keinänen kertoi olevansa samoilla linjoilla Homepakolaisten kanssa. Kriisiryhmästä hän ei ollut niinkään varma eikä STM lähde vaikuttamaan asuntoasiaan. Helsingin kaupunki on kuitenkin lähtenyt suunnittelemaan asiaa. Homepakolaisten puheenjohtaja Katja Pulkkinen huomautti, että yhteydenottoja hätämajoituksen tarpeesta on tullut ympäri Suomea.

Ilmastonmuutoksen tuoma jäähdytystarpeen kasvu asettaa lämmöneristämisbuumin kyseenalaiseksi

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia rakentamiseen käsittelevän FRAME-hankkeen toisessa yleisöseminaarissa 21.6.2011 Tampereella esiteltiin hankkeessa tähän mennessä saatuja tutkimustuloksia. Tapahtuman lehdistötiedotteesta:

Ilmastonmuutoksen vaikutusta rakennusten energiankulutukseen on simuloitu ensimmäistä kertaa Suomessa vuosille 2050 ja 2100. FRAME-hankkeessa tehtyjen tutkimusten perusteella tulevaisuudessa rakennusten lämmitystarve pienenee, mutta jäähdytystarve kasvaa voimakkaasti. Ilmasto lämpenee, mutta myös sademäärät, tuuliolot, pilvisyys, ilman kosteus ja auringon säteilymäärä muuttuvat asettaen uusia haasteita rakentamiselle.

FRAME-hankkeen Ilmatieteen laitoksen dataa hyödyntäneiden simulaatioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä rakennusten jäähdytystarve kasvaa 10–30 % ja vuoteen 2100 mennessä peräti 20–75 %. Rakennusten tehokas eristäminen vähentää tulevaisuuden lämmitysenergian kulutusta. Säästyvä energia hupenee kuitenkin nopeasti kasvavaan jäähdytystarpeeseen ilmastonmuutoksen edetessä.

Passiivisten jäähdytysratkaisujen merkitys korostuu. Tällaisia ovat mm. erilaiset auringon valolta ja lämmöltä suojaavat markiisit ja muut suojat, myös rakennusten ympärille sijoitettu kasvillisuus tai ikkunatuuletus. Koneellisia jäähdytysratkaisuja tulisi käyttää vasta jos passiivisilla jäähdytysvaihtoehdoilla ei saavuteta haluttuja lämpöoloja. FRAME-hankkeen tutkimusjohtajan Juha Vinhan mukaan on entistä tarkemmin pohdittava, kuinka paljon rakennuksen lämmöneristystä on syytä parantaa.

Kimmo Ruosteenoja Ilmatieteen laitokselta kertoi seminaarissa lämpötilan nousevan, pilvisyyden lisääntyvän ja auringonsäteilyn vähenevän. Kosteusmäärä nousee talvella ja sademäärät kasvavat. Samoin tuulet voimistuvat. Meille tulee asteittain suunnilleen Etelä-Ruotsin ilmasto, sitten Tanskan, Belgian ja Lontoon. Taustaoletuksena näille ennusteille on, että kasvihuonekaasupäästöjä ei onnistuta rajoittamaan (mikä on käsittääkseni todennäköistä toim. huom.).

DI Jarkko Piironen kertoi viistosademäärien kasvavan tulevaisuudessa ja olosuhteiden muuttuvan kriittisemmiksi kosteuden kondensoitumisen kannalta. Viistosaderasitus on voimakkaampi korkeammissa rakennuksissa. "Alustava arvio esim. höyrynsulun vesihöyrynvastuksesta on, että ainakin korkeissa tiilijulkisivuissa puurankarakenteen sisäpuolinen höyrynsulkumuovi alkaa olla tulevaisuudessa liian tiivis."

Juha Vinha huomautti tilaisuudessa, että energiaa voidaan säästää muillakin keinoin kuin seinien eristepaksuutta lisäämällä.

Rakennuslehdessä oli 26.5.2011 juttu "Kaavailtu energiansäästöpakko lisää korjaushankkeiden riskejä", jossa oli samaa juttua kuin FRAME:ssa eristävyyden parantamisen riskeistä ja ilmastonmuutoksen tuomista haasteista. Märät talvet lisäävät yläpohjan kosteutta tuuletusaukkojen kautta, jota voi estää pienentämällä tuuletusta. Toisaalta mahdolliset lumiset talvet voivat aiheuttaa taas vesivuotoja katossa, jolloin jäähdyttävää tuuletusta tulisi lisätä lumen sulamisen estämiseksi.

Kovin aurinkoisissa ja kuivissa maissa ilmastointi on aiheuttanut pilvenpiirtäjiin kosteusongelmia. Meillä tämä uhka koskee passiivitaloja. Paineet jäähdytystarpeen lisäämiseen ovat nyt jo isot ihmisten valittaessa kuumuutta kesäisin. Arkkitehti Vesa Peltonen pitää riskaabelina painovoimaisen ilmanvaihdon pudottamista pois yleisten vaihtoehtojen joukosta, sillä teknologiariippuvuudesta seuraa ongelmia kantaverkon häiriöiden yleistyessä. "Jos sähkö on pois 12 tuntia, mitä tämä merkitsee rakennuksen asumiskelpoisuudelle?".

Samalla sivulla on juttu "Hyvä rakentamistapa on osoittautunut usein huonoksi", jossa todetaan VTT:n ja TTY:n jakautuneen kahteen leiriin suhteessa käsitykseen energiamääräysten kiristämisen riskeistä. VTT:llä uskotaan hyvän suunnittelun ja rakentamisen estävän ongelmat. Hyvä rakentamistapa ja viranomaisohjeet ovat kuitenkin johtaneet ongelmiin ennenkin. Vielä 90-luvun lopulla oli oppikirjana käytössä VTT:n huippututkijoiden kirja, jossa maanvarainen laatta oli suosiossa siten, että puurakenteet haudattiin maahan kiinnittämättä huomiota alajuoksujen kosteudenkestokykyyn. Tekniikan tohtori Juhani Pirinen osoitti lisensiaattityössään v. 99 useiden epäkelpojen rakenneratkaisujen olleen aikanaan "hyvän rakentamistavan" mukaisia. Esimm. vielä 80-luvulla VTT oli sitä mieltä, ettei alapohjaa tarvitse vesieristää.

Rakennuslehdessä on lisäksi 9.6.2011 juttu "Energiansäästö lisää kosteus- ja routariskejä". Rakennusfysiikan NSB-symposiumissa Tampereella vieraillut prof. Ingemar Samuelsson vahvisti TTY:n huolen lämmöneristysvaatimusten kiristämisen seurauksista.  Esim. passiivitalot hallitaan teknisesti huipputekijöiden valmistamissa pilottikohteissa, mutta riskit kasvavat siirryttäessä massarakentamiseen.

FRAME-seminaarissa käsiteltiin myös rakennustuotannon kosteudenhallintaa. Kuivassa rakentamistavassa vesikatto ja rakennuksen vaippa ovat vedenpitävät tai rakentamista tehdään sääsuojassa, lämpötila on yli 10 C (Lämmitys on päällä) ja ilman suhteellinen kosteus on < 70 %. Lisäksi pinnoitteiden alustojen kosteusmittaukset tulee tehdä pahimmista paikoista.

Tällä hetkellä on mahdollista rakentaa kosteudenhallinnasta välittämättä joutumatta seurauksista vastuuseen. Juttu ensimmäisestä FRAME-yleisöseminaarista täällä.

kuva: TTY

Sisäilmastoseminaari 2011

kuva täältä

Osallistuin ensimmäistä kertaa Sisäilmastoseminaariin, jossa oli ennätysmäärä osallistujia, n. 1 100. Hometalkoiden Karoliina Viitamäki muistutti homeongelmien terveyshaittojen maksavan yhteiskunnalle 200 miljoonaa euroa vuodessa. Hometalkoiden toimenpideohjelman mukaan 15-20 %:ssa rakennuksista home uhkaa käyttäjien terveyttä. Talkoissa on suunnitteilla 25 hanketta ongelmien vähentämiseksi.

Perinnerakentamisen asiantuntija Panu Kaila esitti seminaarin alussa kommenttipuheenvuorossaan huolensa siitä, että nyt keskitytään saamaan auto ojasta pysähtymättä miettimään, miksi sinne ojaan alunperin päädyttiin. Oletan hänen viitanneen energiamääräysten riskeihin.

Mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salonen erottautui väriläiskänä esiintyjien joukosta. Hän sivalsi suorapuheiseen tyyliinsä, etteivät nyt käytössä olevat TTL:n viitearvot ole terveysperusteisia. Kuulemma jotkut kävelivät tässä kohtaa ulos salista. Tuhahtelujakin selän takaa kuului. Salkinoja-Salonen myös rinnasti ruokamyrkytysepidemiat ja sisäilmaongelmat, mikä oli mielenkiintoinen ajatusleikki, koska se alleviivaa tietysti sitä, miten tehokkaasti muita terveyshaittoja hoidetaan sisäilmaongelmiin verrattuna. Mutta jos hänen kanssaan ollaan eri mieltä, miksei kukaan kommenttipuheenvuorojen aikana sanonut sitä ääneen? Eikö erimieltä olevilla ole painavia argumentteja, vai pilaisiko väittely yhteistyön mahdollisuuden? Kuinka paljon sisäilmatutkimuksessa mahtaa olla yhteentörmäyksiä eri tahojen välillä? Kateutta, mustasukkaisuutta omasta tontista ja aikaansaannoksista? Päällekkäisiä tutkimuksia tai huonosti kohdennettua rahoitusta? Tekevätkö tutkimuslaitokset laadukasta tutkimusta vai pyörittävätkö ne hankkeita rahoitusta saadakseen pitääkseen itsensä leipätyössä? Ovatko yksityiset toimijat innovatiivisempia, vai estääkö bisnesnäkökulma puolueettoman ja avoimen kehitystyön?

Suurin haaste on joka tapauksessa se, miten saada tutkijoiden tieto kentälle. Kuten Hometalkoiden vetäjä Juhani Pirinenkin totesi, kyse ei olekaan teknisestä, vaan viestinnällisestä haasteesta. Itse tosin uskon, että perimmäisenä ongelma on intressiristiriidat ja asenneongelmat. Mikään viesti ei mene perille, jos vastapuoli on päättänyt olla välittämättä totuudesta. Onko laadukas rakentaminen rakentajien etu, kuten Lemminkäisen johtaja väitti tv:ssä? Rakennusala loisti Pirisen mukaan poissaolollaan seminaarista.

Äskettäin tuli dokumentti tuotteiden tahallisesta vanhentamisesta. Jos yritys keksii niin hyvän tuotteen, että se on liian laadukas vanhetakseen, tuotekehittelyssä aletaan dokumentin mukaan kehittää huonompilaatuista versiota samasta tuotteesta. Yritykset eivät pyri ensisijaisesti rakentamaan parempaa maailmaa, vaan paremman maailman yritystoiminnan kannattavuudelle. Huonosti tehtyjä taloja ei varsinaisesti hylätä kertakäyttöisinä, mutta tällä hetkellä on mahdollista tienata tekemällä huonoa laatua nopeasti. Laadun tuottaminen vie aikaa ja aika on rahaa. En näe muuta tietä muutokseen, kuin ihmisten herättämisen sisäilmaongelmien vakavuuteen. Asennemuutoksen myötä myös politiikka muuttuu. Laadunvalvontaa on lisättävä ja sanktioita kovennettava.

Itse seminaaritila, Otaniemen Dipoli oli sisäilman laadun puolesta sanalla sanoen kelvoton. Olisiko kohtuutonta toivoa, että jatkossa tilaisuus järjestettäisiin paikassa, jonka sisäilma on laadultaan esimerkillistä? Onko Etelä-Suomessa sellaista tilaa tuhannelle ihmiselle?

Lisääkö ilmastonmuutos hometaloja?

Allergiatalossa pidettiin 26.1.2011 FRAME-seminaari ilmastonmuutoksen ja kiristyvien lämmöneristysvaatimusten vaikutuksista rakentamiseen. Matalaenergia- ja passiivirakentaminen yleistyy nopeasti, joten suositukset ja ohjeet pyritään saamaan ajan tasalle. Ruotsin ilmasto on täällä 10-15 vuoden päästä.

Seminaarista syntyi maallikolle mielikuva, että rakentaminen on pirun tarkkaa puuhaa varsinkin tällaisessa ilmastossa. Teit sitä taikka tätä, aina kosteus pyrkii rakenteisiin jostain suunnasta. Asiaan perehtymättömät olettavat, että senkus laitat kuivaa lautaa tai harkkoa pystyyn ja vähän eristeitä väliin, niin hyvä tulee. Käytännössä luonto kuitenkin pyrkii palauttamaan ihmisasumuksen takaisin kiertokulkuun tunkemalla kosteuden muodossa joka suunnasta, kuten ala- ja yläpohjasta, seinistä, katosta jne.

Rakentaminen vaatii aikaa ja huolellisuutta, asioita, jotka tällä hetkellä puuttuvat alalta. Rakennusfirmat eivät vaikuta tekevän pääasiassa laadukkaita taloja, vaan taloja, jotka käyvät kaupaksi, ja tietysti vieläpä mahdollisimman nopeasti.

Rakennusfysiikka ei ole lasten leikkiä. Monesti kosteus ja lämpö käyttäytyvät täysin päinvastaisella tavalla, mitä maallikko kuvittelisi. Vaatimukset ilmatiiviydestä ja laitteiden määrästä kuitenkin hermostuttavat: eihän tälläkään hetkellä ole itsestään selvää saada omalle hankkeelle hyviä tekijöitä, saatika tulevaisuuden haasteiden paineessa. Energiamääräysten ja rakennusfysiikan ristiriidat herättävät kysymyksen, voiko tässä maassa kohta enää elää ja asua?

Seminaarissa Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) yliassistentti Juha Vinha kertoi lämmöneristyksen lisäämisen heikentävän vaipparakenteen kosteusteknistä toimintaa. Ulko-osat eivät enää lämpene lävitse asti ja niiden viilentyessä kosteuden tiivistyminen lisääntyy, jolloin myös homeen kasvulle suotuisat olosuhteet lisääntyvät. Vesihöyrynvastuksen kasvaessa rakenteen kuivuminen hidastuu, minkä takia pinnoittamista ei voida tehdä niin pian. Vinhan mukaan sopivalle eristemäärälle ei välttämättä ole löydettävissä raja-arvoja.

Ilmastonmuutos heikentää rakenteiden kosteusteknistä toimintaa entisestään mm. viistosateiden lisääntyessä ja kuivumisaikojen pidentyessä. Kosteuden siirtyminen ulkoa sisälle päin tulee lisääntymään. Homeen kasvulle otolliset olosuhteet lisääntyvät etenkin syksyisin ja talvisin, eli aikoina, jotka ovat nyt jo kriittisimmät. Samalla rakenteiden kuivuminen hidastuu noihin aikoihin. Ongelmia voidaan ehkäistä rakenteita ja rakennustapaa muuttamalla. Joissakin rakenteissa heikkeneminen on silti väistämätöntä. Eristepaksuuden lisääminen voi myös lisätä energiankulutusta, kun jäähdytystarve lisääntyy sisätilojen lämpöisenä pysymisen myötä. 

Lämmöneristeen lisääminen yläpohjaan vähentää energiankulutusta, mutta alentaa tuuletustilan lämpötilaa, jolloin kosteuden tiivistyminen ja homeen kasvu yläpohjassa lisääntyy. Samalla vikasietoisuus vähenee. Yläpohja onkin saatava ilmatiiviiksi, kun lämmöneristystä lisätään. Etelä-Ruotsissa ja myös Suomessa on havaittu paljon kosteusvaurioita yläpohjissa. Vinhan mukaan tämä ei haittaa, jos ongelma ei tule sisäilmaan asti, mutta kysymys kuuluu, minkälaista homeen kasvua voidaan sallia. Homeettomuuten ei ehkä enää jatkossa päästä! Yksi vaihtoehto on lisätä lämmitys- ja kuivatuskoneiden käyttöä. Tuuletustilan toimintaa voidaan kuitenkin parantaa mm. lämpöä eristävällä aluskatteella, lämmityksellä, kuivatuksella, ja säädettävällä koneellisella ilmanvaihdolla. Ilmanvaihdon aiheuttamat ali- ja ylipaineet voivat tosin olla haitallisia, mikäli yläpohja ei ole ilmatiivis. Laitteiden toiminta pitäisi varmistaa esim. näyttötaululla. Koneellistamiseen Vinha suhtautuu itse skeptisesti, koska niiden toiminta ja huoltaminen on epävarmaa.

Ryömintätilainen alapohja on tuulettuvaa yläpohjaa haastavampi, koska talvella homeet pyrkivät sisällä olevan alipaineen takia sisälle ilmanvuotokohdista! Maa jäähdyttää ryömintätilaa alkukesällä, ja lämmöneristyksen parantaminen alentaa lämpötilaa entisestään, mikä lisää homeen ja lahon mahdollistavia olosuhteita. Koneellinen kuivatus tai lämmitys olisi tähän ratkaisu, mutta laitteiden toimintaa on pystyttävä seuraamaan asuintiloista. Tärkeitä seikkoja ovat alapohjan ilmatiiviys, ryömintätilan tuuletus kesällä ja maapohjan lämmöneristys.

TTY:n Olli Teriö kertoi rakennustuotannon kosteudenhallinnan haasteista. Hän aloitti esityksensä parilla lehtilööppikuvalla (”Omakotitaloista homeessa jopa 250 000” ja ”Itä-Suomessa yli 100 peruskorjattavaa peruskoulua”) ja kysyi, että jos joku tietää kuka tämän kaiken maksaa ja mitä se maksaa, niin kertokoot hänelle. Kärjistetysti ongelmana on hänen mukaansa se, että tietoa ja keinoja on, mutta ne eivät kulje tai vaikuta käytännössä.

Muutos saataisiin aikaan seuraavilla keinoilla:

• Tilaaja määrittäisi tarjouspyynnöissä ja sopimuspapereissa kosteudenhallinnan tason, keskeiset toimenpiteet ja todentamismenettelyn.
• Viranomaisten tulisi lisätä rakentamismääräyksiin vaatimus kuivasta rakentamistavasta. Esim. kipsilevyjä ei saa asentaa ennen kuin vesikatto on valmis.
• Suunnittelijoiden tulisi suunnitella rakenteet kestämään myös rakentamisen aikaista kosteusrasitusta ja oltava mukana työmaiden kuivanapitosuunnitelman laatimisessa, koska tietyissä olosuhteissa kosteus tiivistyy väkisinkin mm. ylimmän kerroksen alapintaan.
• Teollisuuden tulisi toimittaa tuotteet työmaille kuivina, myös välivaraston kuivuudesta varmistuttava. Muovi ei ole hyvä pitkäaikainen varastointimateriaali!
• Rakentajien olisi suunniteltava työmaiden kuivanapito, nimetä vastaava työnjohtaja sen toteuttamiseen ja lisättävä sääsuojaus urakoitsijakokousten asialistalle
• Valvojien olisi tarkastettava suunnitelmien toimivuus. Esim. sade- ja kondenssivesien poistaminen julkisivuista on huomioitava suunnittelussa, elementtien valmistuksessa ja asennuksessa
• Tutkijoiden tulisi selvittää kosteusongelmien kustannusvaikutukset ja parhaiten käytäntöjen nettohyödyt.
• Kaikilla koulutustasoilla tulisi lisätä sääsuojaus-, lämmitys- ja kuivausmenetelmien opetusta.
• Osapuolten tulisi antaa toisilleen myönteistä palautetta hyvistä kosteudenhallinnan ratkaisuista, mikä edistäisi ammattiylpeyden palauttamista alalle.

  
Blogaus toisesta 21.6.11 järjestetystä FRAME-yleisöseminaarista täällä.