Joka neljäs omakotitalo on kosteus- tai homevaurioinen

Ympäristöministeriön Hometalkoot-hankkeen mukaan joka neljäs omakotitalo vaatisi pikaista korjausta homeongelmien takia. Oikeusriitoja on vireillä satoja, mutta ongelmana on, ettei tuomioistuimissa ole rakennusasioihin erikoistuneita tuomareita. (Helsingin Sanomat 15.1.2011 "Home työllistää oikeuslaitosta".)

Olivia-lehdessä nro 2/2011 on juttu Korpelan perheestä, joka alkoi sairastella asuttuaan puoli vuotta uudessa talossaan. Ensin tuli 2-vuotiaalle kuumetta ja hengitysvaikeuksia. Äiti sai ihottumaa ja kurkkukipua; isä yski 4 kylkiluuta murtumiin asti. Vauva sen sijaan ei saanut yhtä pahoja oireita. Kaksivuotiaan sairastelu loppui aina sairaalassa, mutta palasi kotona. Homearvailut olivat aluksi pelkkä vitsi.

Lopulta perhe havaitsi muutaman vuoden ikäisen talonsa kylpyhuoneen seinässä hiusmurtumia. Tutkimuksissa kosteutta löytyi useasta huoneesta: koko talon pohja oli märkä. Soran sijaan pohjassa oli pehmeää hiekkaa! Remontointi olisi maksanut lähes uuden talon verran. Terveystarkastaja kertoi talon olevan asumiskelvoton, mutta ei suostunut kirjoittamaan sitä paperille, koska tunsi myyjät (!). Perhe ei saanut tarvittavaa lainaa eikä sosiaalitoimi auttanut heitä, koska heillä oli omaisuutta. Talon rakentanut myyjä ei suostunut purkamaan kauppaa. Asia vietiin oikeuteen ja perhe hakeutui velkajärjestelyyn, mutta oikeudenkäyntiä piti odottaa vuosia.

Korpelat saivat pettyä ihmisiin moneen otteeseen. Juorujen mukaan he olisivat itse kastelleet perustuksia. Monet ystävät katosivat, koska eivät jaksaneet kuunnella heidän huoliaan. Lopulta perhe sai pienen vuokra-asunnon ja luopui lähes kaikista homeen saastuttamista tavaroistaan. Hulluksi ja kunniattomaksi haukuttu äiti alkoi itsekin epäillä itseään. Oikeus kuitenkin päätti heidän olleen oikeassa, mutta myyjä valitti hoviin. Perhe voitti toisen kerran: koko prosessiin meni 5 vuotta. Korvauksia he eivät saaneet varattomiksi todetuilta myyjiltä. Talo myytiin siten, että ostajalle tehtiin selväksi sen homeisuus. Talo on ollut myynnissä sittemmin tuplahintaan. Perheenäiti ei välitä laskea, kuinka paljon heiltä on mennyt rahaa mm. tutkimuksiin ja oikeudenkäynteihin.

Koettelemus sai Korpelat arvostamaan enemmän läheisiään ja elämän pieniä hyviä hetkiä. Luottamus ihmisiinkin palautui vähitellen. He rakensivat seuraavan kotinsa itse, rossipohjalla. Äidille hometalo jätti pysyviä oireita, hajusteyliherkkyyden ja herkkyyden homepölylle. Hän oli mukana kirjoittamassa Tammen julkaisemaa Homehelvetti-kirjaa.

Myös Me Naiset -lehdessä nro 10/2011 on juttu "Home söi omaisuuden", joka kertoo hometalon ostaneesta perheestä. Tässäkin perheessä oli 2-vuotias, joka alkoi jo 4 päivää sisäänmuuton jälkeen yskiä ja itkeä tukkoisuuttaan.

Paritalon seinäelementit olivat kastuneet rakennusvaiheessa 90-luvulla. Homekoira haukkui jokaisessa huoneessa homeen merkiksi, minkä rakennusinsinööri omassa tutkimuksessaan vahvisti. Perhe oli jo ehtinyt hankkia uusia huonekaluja ja pintaremonttitarvikkeita. Heillä on myös tuhansien eurojen edestä hometalon saastuttamia nuottikirjoja, levyjä ja ammattikirjallisuutta.

Perhe sai kuulla, että asuntokaupan purku on hyvin harvinaista, joten he maksoivat remontista ja pyrkivät myymään asunnon. Edelliseltä omistajalta haetaan hinnanalennusta. Kustannuksia on tullut talon ostosta, muutosta evakkoasuntoon, homekoirista, hävitettävästä irtaimistosta, remontista, lääkärikäynneistä ja asianajo- ja oikeudenkäyntimenoista.

Asumisterveysliitto saa Olivia-lehden mukaan yli 4 000 yhteydenottoa vuodessa asumisterveyteen liittyvistä ongelmista kärsiviltä.

Edit: Savon Sanomien mukaan joka toinen 60-80-luvun talo on vaurioitunut. Tieto on peräisin Hengitysliiton korjausneuvojalta ja rakennusterveysasiantuntijalta Tapio Rokkoselta. Millainen pommi mahtaa olla kyseessä? Selvää on, että sairastuneiden määrä jatkaa kasvamistaan...

Kenen etu on sallia halvan ja huonon rakentaminen?

Kävin katsomassa Ryhmäteatterin kohutun Eduskunta-näytelmän, joka on koostettu poliitikkojen ja asiantuntijoiden aidoista kommenteista. Yksi teema oli harmaa talous, jonka takia verorahoja menetetään mm. rakennusalalta ja matkailu- ja ravintola-alalta. Eniten verorahoja jää uupumaan kuitenkin kansainvälisessä sijoitustoiminnassa tapahtuvan veronkierron takia, mitä poliitikot eivät näytelmän perusteella edes halua estää. Ruotsissa etäsijoittajilla kyllä on ilmoitusvelvollisuus osakeostoista, Suomessa ei. On käsittämätöntä, että nuorisotyöttömien etuja leikkaamalla säästetään 4 milj. euroa, mutta samaan aikaan annetaan verorahoja valua hukkaan satoja miljoonia, jopa miljardeja.

Esityksen ohjaaja oli saanut erään urakoitsijan kertomaan rakennusalan juonitteluista, kuten loputtoman pitkistä alihankintaketjuista. Tilaajavastuulaki ei näihin alihankkijoihin yletä. Muun muassa moottoripyöräkerhot perustavat lyhytaikaisia firmoja, joihin hommataan hyvät luottotiedot omaavia "Pentti puliukkoja" bulvaaneiksi. Kilpailutukset voittaa yleensä halvimman urakan tarjonnut, mutta jos hänen urakkansa on selvästi muita halvempi, se kertoo todennäköisestä veronkierrosta ja esim. virolaisen polkutyövoiman käytöstä. Yle uutisoi samasta aiheesta.

HS:n mielipidepalstalla yrittäjä nimimerkillä "Rehellinen=työtön" kertoo 20.3.11, ettei saa enää kylppäriremontteja, koska halvemmat tarjoukset voittavat. Hintoja yrittäjä ei ole nostanut vuoden 2001 jälkeen.

Rakennuslehti kertoi puolestaan 17.3.11 Finndomon valmistalon ongelmista Helsingin Myllypurossa. Yritys gryndasi Myllykylään 129 taloa, joista ensimmäiset valmistuivat lokakuussa 2010. Rakennusteollisuus ry:ssä työskentelevä varatuomari Paavo Mattila kyseli Finndomon projektipäälliköltä, kuka talot pystyttää. Hänelle oli luvattu, että Keski-Suomesta tulee kokeneita porukoita, mutta työmaalla puuhasikin venäläisiä ja virolaisia työntekijöitä. Viikkoa ennen sisäänmuuttoa paikalla järjestettiin katselmus, jossa Mattila tajusi, ettei hanke ole hallussa. Virheitä oli lukuisia. Mm. kylpyhuoneiden kalusteet eivät kestäneet vettä ja turposivat pilalle heti sisäänmuuton jälkeen.

"Ensimmäisellä saunan lämmityskerralla kiinnittämätön kiuas kaatui syliin. Lisäksi perhe ihmetteli, miksi talon ulkoseinä huurtuu saunan ollessa päällä. Syyksi paljastui reikä seinärakenteessa. Aliurakoitsijan työntekijä tursotti sen jälkeen reikään polyuretaania, mikä ei korjannut vuotoa."

Sillä lailla. Koska opimme, että halvin ei suinkaan ole paras? Poliittinen eliitti ei hallitse järkevien lakien säätämistä, ja pian kansa äänestää eduskuntaan lisää korruptoituneita tyhjän puhujia...

Sisäilmastoseminaari 2011

kuva täältä

Osallistuin ensimmäistä kertaa Sisäilmastoseminaariin, jossa oli ennätysmäärä osallistujia, n. 1 100. Hometalkoiden Karoliina Viitamäki muistutti homeongelmien terveyshaittojen maksavan yhteiskunnalle 200 miljoonaa euroa vuodessa. Hometalkoiden toimenpideohjelman mukaan 15-20 %:ssa rakennuksista home uhkaa käyttäjien terveyttä. Talkoissa on suunnitteilla 25 hanketta ongelmien vähentämiseksi.

Perinnerakentamisen asiantuntija Panu Kaila esitti seminaarin alussa kommenttipuheenvuorossaan huolensa siitä, että nyt keskitytään saamaan auto ojasta pysähtymättä miettimään, miksi sinne ojaan alunperin päädyttiin. Oletan hänen viitanneen energiamääräysten riskeihin.

Mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salonen erottautui väriläiskänä esiintyjien joukosta. Hän sivalsi suorapuheiseen tyyliinsä, etteivät nyt käytössä olevat TTL:n viitearvot ole terveysperusteisia. Kuulemma jotkut kävelivät tässä kohtaa ulos salista. Tuhahtelujakin selän takaa kuului. Salkinoja-Salonen myös rinnasti ruokamyrkytysepidemiat ja sisäilmaongelmat, mikä oli mielenkiintoinen ajatusleikki, koska se alleviivaa tietysti sitä, miten tehokkaasti muita terveyshaittoja hoidetaan sisäilmaongelmiin verrattuna. Mutta jos hänen kanssaan ollaan eri mieltä, miksei kukaan kommenttipuheenvuorojen aikana sanonut sitä ääneen? Eikö erimieltä olevilla ole painavia argumentteja, vai pilaisiko väittely yhteistyön mahdollisuuden? Kuinka paljon sisäilmatutkimuksessa mahtaa olla yhteentörmäyksiä eri tahojen välillä? Kateutta, mustasukkaisuutta omasta tontista ja aikaansaannoksista? Päällekkäisiä tutkimuksia tai huonosti kohdennettua rahoitusta? Tekevätkö tutkimuslaitokset laadukasta tutkimusta vai pyörittävätkö ne hankkeita rahoitusta saadakseen pitääkseen itsensä leipätyössä? Ovatko yksityiset toimijat innovatiivisempia, vai estääkö bisnesnäkökulma puolueettoman ja avoimen kehitystyön?

Suurin haaste on joka tapauksessa se, miten saada tutkijoiden tieto kentälle. Kuten Hometalkoiden vetäjä Juhani Pirinenkin totesi, kyse ei olekaan teknisestä, vaan viestinnällisestä haasteesta. Itse tosin uskon, että perimmäisenä ongelma on intressiristiriidat ja asenneongelmat. Mikään viesti ei mene perille, jos vastapuoli on päättänyt olla välittämättä totuudesta. Onko laadukas rakentaminen rakentajien etu, kuten Lemminkäisen johtaja väitti tv:ssä? Rakennusala loisti Pirisen mukaan poissaolollaan seminaarista.

Äskettäin tuli dokumentti tuotteiden tahallisesta vanhentamisesta. Jos yritys keksii niin hyvän tuotteen, että se on liian laadukas vanhetakseen, tuotekehittelyssä aletaan dokumentin mukaan kehittää huonompilaatuista versiota samasta tuotteesta. Yritykset eivät pyri ensisijaisesti rakentamaan parempaa maailmaa, vaan paremman maailman yritystoiminnan kannattavuudelle. Huonosti tehtyjä taloja ei varsinaisesti hylätä kertakäyttöisinä, mutta tällä hetkellä on mahdollista tienata tekemällä huonoa laatua nopeasti. Laadun tuottaminen vie aikaa ja aika on rahaa. En näe muuta tietä muutokseen, kuin ihmisten herättämisen sisäilmaongelmien vakavuuteen. Asennemuutoksen myötä myös politiikka muuttuu. Laadunvalvontaa on lisättävä ja sanktioita kovennettava.

Itse seminaaritila, Otaniemen Dipoli oli sisäilman laadun puolesta sanalla sanoen kelvoton. Olisiko kohtuutonta toivoa, että jatkossa tilaisuus järjestettäisiin paikassa, jonka sisäilma on laadultaan esimerkillistä? Onko Etelä-Suomessa sellaista tilaa tuhannelle ihmiselle?

Mikä pilasi 130 vuotiaan puuhuvilan?

kuva: Kimmo Taskinen/HS

Vuonna 1877 rakennettu Aino Ackten huvila Helsingissä on HS:n mukaan homeessa. Jutusta ei selviä, onko se remontoitu pilalle, huolto laiminlyöty, vai mistä on kyse. Remonttia kuvaillaan miljoonaluokan hintaiseksi.

Rakennuskonservaattori Kati Lahtinen kirjoittaa 14.3.2011 HS:n Vieraskynä-palstalla vanhojen talojen kunnostamisen haasteista, joita tuovat mm. kiristyvät energiansäästömääräykset. Asuinneliöiden määrä tai asuintottumukset nähdään toissijaisina tekijöinä energiankulutuksessa. (Tämä herättää mielestäni vaikutelman, ettei oikeasti olla kiinnostuneita säästämään, vaan menemään sieltä mistä aita on matalin. Teknisen kehityksen pitäisi ikään kuin ratkaista kaikki pulmat ilman, että yksilöiden pitäisi tippaakaan joustaa.)

Lahtisen mukaan Suomen rakennuskannasta 70 % on rakennettu vuoden 1960 jälkeen. Vanhassa talossa lämpövuotoa ei tulisi pitää rakennevirheenä, vaan rakennuksen ominaisuutena. Lämmön mukana ulos kulkeutuu myös kosteutta, joten rakenteet eivät pääse muhimaan kosteudessa pilalle.

Jos energiankulutusta halutaan vähentää nopeasti, kannattaakin Lahtisen mukaan kiinnittää huomiota asumistottumuksiin, kuten lämpimän veden kulutukseen, tuulettamiseen ja takan peltien aukipitämiseen. Sekä uudiskohteissa kuin vanhoissa rakennuksissa on mahdollista asua ympäristöä säästäen.

Uudisrakennusten energiatehokkuutta pohdittaessa tulisi rakennuskonsevaattorin mielestä varmistaa, että kehitys todella vie parempaan suuntaan.

"Kuka haluaa, että 2010-luvun rakennukset muistetaan myöhemmin surullisena passiivihometaloilmiönä?" Kati Lahtinen

Kokonaiskuva ja sisäilma unohdettu energiansäästötalkoissa

Harri Hautajärvi

STT uutisoi 5.3.2011 tutuksi käyneestä energiansäästömantrasta. VTT on kehittänyt uuden laskentatyökalun selvittämään rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Suomen tavoitteena on pudottaa rakennusten energiankäyttöä vähintään 30 %:lla vuoteen 2030 mennessä ja 60 % vuoteen 2050 mennessä. Rakentamismääräykset tiukentuivat vuoden 2010 alussa ja vuonna 2012 ne tiukentuvat uudelleen. EU-direktiivi määrää, että energiatehokkuus huomioidaan myös korjausrakentamisessa.

Vanhoissa taloissa on jo valmiiksi sisäilmaongelmia, saatika, että niitä vielä pitäisi lisäeristämällä kasvattaa. Onko energia- ja sisäilmatutkimus erotettu liiaksi toisistaan?

Arkkitehti Harri Hautajärvi kirjoitti erinomaisesti HS:n vieraskynä-palstalla 4.3.2011. Rakentamisen kokonaisuutta ei hallitse hänen mukaansa enää kukaan rakennushankkeiden pirstaleisuuden, kireiden aikataulujen ja määräysten takia. Ilmastonmuutoksen myötä lainsäädäntö vaatii yhä energiatehokkaampia rakennuksia, mutta paksuissa eristekerroksissa voi piillä riski kosteuden tiivistymisestä rakenteisiin. Vaarana voi olla, että 70-luvun kansainvälisen energiakriisin jälkeiset virheet toistetaan. Hautajärven mielestä on olennaista, paljonko rakennus käyttäjineen kuluttaa energiaa kokonaisuudessaan. Rakentaminen kannattaisi perustaa luonnonmukaisille ratkaisuille yhä monimutkaisempien ja vaurioille herkkien koneistojen sijaan.

Hautajärvi puhuu mm. painovoimaisen ilmanvaihdon puolesta, mikä on käsittääkseni aika kaukana nykyisistä käytännöistä. Koneiden suunnittelu ja myyminen on hyvää bisnestä, joten tietysti niitä mielellään kehitellään ja markkinoidaan isoon ääneen.

Suomessa ei ole arkkitehdin mukaan tarpeeksi uusien haasteiden edellyttämiä alan osaajia. Rakennusala on hajanaisuutensa vuoksi altis monenlaiselle viherpesulle. Houkuttelevia vihreitä ratkaisuja tarjotaan kaikille viranomaisista kuluttajiin. Esimerkiksi USA:sta lähtenyt Green Building Council -verkosto esiintyy eri puolilla maailmaa alan puolueettomana puhemiehenä, vaikka sen keskeisenä tavoitteena on sertifikaattien myyminen, Hautajärvi kertoo. Suomessa sen tukijoukkoihin on onnistuttu houkuttelemaan ympäristöministeriö, Sitra ja Tekes.

Kalliiden, stantardeihimme huonosti soveltuvien ulkomaisten sertifiointien sijaan meidän tulisi arkkitehdin mukaan uudistaa täysin käsitykset rakentamisesta sekä suunnittelu- ja toteutusprosesseista. "Suomeen tarvitaan valtakunnallinen kestävän rakentamisen foorumi, joka kokoaa yhteen alan tietoa sekä koordinoi ja edistää kestävää rakentamista koskevaa tutkimusta, koulutusta ja käytännön toimintaa" ..."Pitkäjänteisellä yhteistyöllä Suomi voitaisiin nostaa kestävän rakentamisen ja energiatehokkuuden mallimaaksi sekä rakennus- ja kiinteistöosaamisen viejäksi", Hautajärvi kirjoittaa.

Nimimerkki Homeista pysyvästi sairastunut kommentoi Hautajärven kirjoitusta. Hän pohtii, miten kosteusvaurioista jo sairastuneiden asumisen käy tulevaisuudessa energiansäästömääräyksien vain tiukentuessa.

"Oma perheeni on rakentanut uuden talon vaikean homeallergiani takia. Täällä minun on hyvä hengittää, ja täältä käsin pystyn osallistumaan työelämään. Uusilla määräyksillä emme olisi pystyneet rakentamaan sisäilmaltaan näin hyvää taloa. Talomme ei ole mahdollisimman energiatehokas (luokka B), koska optimoimme sisäilman laatua eikä energiansäästöä. Elintapamme sen sijaan on energiatehokas. Emme harrasta matkustelua vapaa-aikana. Hankimme kotiin ja ylle kestävää, pestävää, korjattavaa, mahdollisimman kotimaista, tyyliltään ajatonta. Suosimme ruuassa kotimaisia raaka-aineita. Huonelämpötila pidetään maltillisena, kesäisin ei jäähdytetä koneellisesti. Talossamme ei ole turhia neliöitä.

Parasta olisi, ja utopistista, jos energiavertailut voitaisiin tehdä kotitalouksittain. Lopputulos voisi olla yllättävä. Energiaa säästävässä talossa voi asua elintavoillaan energiaa holtittomasti tuhlaava perhe, ja päinvastoin."

Biologinen sodankäynti taloissamme ja kehoissamme II

Fusarium-sieni

...Jatkoa edelliselle.

Suomessa on maailman korkein tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys, joka vieläpä lisääntyy maailman nopeinta vauhtia. Sairaus on seurausta haiman saarekkeiden betasolujen tuhoutumisesta. Tutkimus on osoittanut, että betasolut ovat elimistön herkimpiä soluja vaurioitumaan kereulidialtistuksessa. (M.S-S., Koulutusmateriaali 20.1.2011, HY, sivu 21.)

Diabeteksen lisäksi sisäilman toksiineilla voi mahdollisesti olla yhteys mm. nivelreumaan, tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja syöpiin. Tutkimukselliset viitteet ovat tosin vasta alustavia ja epävarmoja. (Putus, 2010.) Itseäni hermostuttaa erityisesti syövät. Kyse on kuitenkin todella yleisestä kansantaudista. Etsitäänkö sen syitä vääristä paikoista? Kohdennetaanko tutkimusrahat oikein?

Professori Mirja Salkinoja-Salosen ryhmä on kehittänyt kosteusvaurioiden tutkimiseen toksisuusmittausmenetelmän, jossa näytteet otetaan ilman hiukkasista ja altistetaan ne laboratoriossa mm. sian siittiösoluille. Eri toksiinit lamauttavat siittiöiden liikkeen eri pituisen ajan kuluessa. Mittausmenetelmää ei ole vielä hyväksytty työterveyshuollon työkaluksi liian vähäisen testaamisen takia.(Hengitys-lehti 6/2010.) 

Lähdeaineistoa lukiessa kirkastui, että ihminen on olevinaan luomakunnan herra, kun ei tarvitse enää taistella paikastaan muiden eläinten kanssa, mutta samalla käy osin tietämättään loputonta sotaa pienen pienten mikrobien ja niiden tuottamien toksiinien kanssa -huonosti varustautuneena. Herää kysymys, kuinka moni kansantauti lopulta johtuu suureksi osaksi toksiinipitoisissa pullotaloissa elämisestä. On myös monia autoimmuunisairauksia, joiden syytä ei tunneta, kuten naisilla melko yleinen, kivulias ja lisääntymiskykyyn vaikuttava endometrioosi. Entä keskenmenot ja kätkytkuolemat? Ainakin Fusarium-sienen erittämien toksiinien on todettu aiheuttavan sikiövaurioita. Homeen saastuttama vilja aiheuttaa puolestaan tuotantoeläimille keskenmenoja ja lisääntymisvaikeuksia.(Putus, 2010.)

"Homeongelmaan liittyvät vahvasti suuret rahat sekä politiikka. Mikäli rakennusten terveyshaitat pystytään todentamaan, lyhyen aikavälin kustannukset ovat valtavat korjaustöistä johtuen. Pitkällä aikavälillä kuolemantapausten ja pahojen terveydenmenetysten ennaltaehkäiseminen tuo suuret säästöt, mutta kenelläpä nykyisessä kvartaalitalousmaassa olisi kykyä katsoa sinne asti? Inhimillisen kärsimyksen vähentäminen lienee myös pohdinnan arvoinen asia." Nimim. Katuhaukka HS 14.7.2009

Lähteet:

• Mirja Salkinoja-Salonen, Koulutusmateriaali 20.1.2011, Helsingin yliopisto
• Hengitys-lehti 6/2010, Hengitysliitto
• Tuula Putus, Home ja terveys -kirja, 2010

Biologinen sodankäynti taloissamme ja kehoissamme I

Trichoderm​a Harzianum -sieni

Useimmiten ihminen hyötyy mikrobeista, sillä lapsi tarvitsee niitä kasvaakseen terveeksi aikuiseksi. Jotkut mikrobit kuitenkin tuottavat toksisia aineita, jotka heikentävät ihmisen puolustusjärjestelmää tai ohjaavat sitä allergian ja astman kaltaisiin häiriöihin.

(M.S-S,Sisäilmastoseminaari 2009)

Esimerkiksi kosteusvaurioisissa työpaikoissa sairastellaan tavallista enemmän, mutta yhtenäistä
"hometalotautia" ei ole löydetty. Oireiden aiheuttajiksi epäillään mikrobeja. Ongelmana on, että nykyiset tiedot terveyshaittojen aiheuttajista ja mekanismeistä eivät riitä, jotta työntekijöiden oireista voitaisiin tehdä toimenpiteisiin johtavia päätelmiä. Tämä on este mm. ammattitautidiagnoosin saamiselle. Mikään taho ei siis ota sisäilmaongelmien takia pysyvästi sairastuneesta työntekijästä taloudellista vastuuta tällä hetkellä. Uskomatonta kyllä, mutta STM:n antamat sallitut raja-arvot mikrobien pesäkeluvuille eivät ole terveysperusteisia.(M.S-S., Koulutusmateriaali 20.1.2011, HY, sivut. 2, 10)

 "On vaikea tilanne, kun mikrobimittausten tulokset ovat raja-arvojen sisällä, mutta oireita on hirveästi. Terveystarkastaja sanoi tutulle, että talossa voi asua hyvin, koska kaikki näyttää olevan kunnossa. Olo vain paheni, joten heidän oli pakko muuttaa pois. Sitten he teettivät myrkyllisyysmittauksen, jossa sanottiin, että löytyi selvää solumyrkyllisyyttä. Terveystarkastaja sanoi, että tällaisiin mittauksiin ei pidä luottaa ja että asunnossa voi asua. Mutta kun ei voi! Kun asuu muualla, on olo helpompi. Ei ole normaalia, että ihminen on 4 kuukautta kuumeessa, useita poskiontelon tulehduksia jne. Toivottavasti uutisissa kerrotun tutkimuksen tuloksia tulee pian." Nimim. Sivusta seurannut HS 14.7.2009

Mikrobiologian professori Mirja Salkinoja-Salonen on toksisia aineita tutkiessaan todennut, että osa hometaloista löytyneistä myrkyllisistä aineista on samoja, joita ruokamyrkytysmikrobit tuottavat. Maailman myrkyllisin bakteerin tuottama stabiili toksiini on kereulidi. Tällaiset toksiinit eivät liukene veteen tai kuole desinfiointiaineista. Niiden rasvaliukoisuus saa ne imeytymään ihon läpi elimistöön, joten niiden altistustasoa on vaikea mitata. (Kemia-lehti 35/2008.)

Kereulidi kulkee verisolujen mukana ja kykenee nopeasti imeytymään sisäelimiin. Ihmisen elimistössä ei ilmeisesti ole sitä pilkkovia tai inaktivoivia mekanismeja. Mikäli sisäilmassa on kereulidityyppistä altistetta, sitä kulkeutuu ihmisen elimistöön sitä enemmän, mitä lämpimämpi tila on. Tämä johtuu siitä, että lämpimässä ilmassa on enemmän veden nano-aerosolia, jonka mukana kereulidi ilmeisesti liikkuu. Mielenkiintoista on, että vaikka cereus-bakteeri on luonnon yleisimpiä, sen toksiineja tuottavat kannat ovat harvinaisuuksia muualla kuin hometaloissa. (M.S-S., Koulutusmateriaali 20.1.2011, HY, sivu.19.)

Kereulidi tuhoaa mitokondrioiden toiminnan soluissa. Tätä seuraa energiakriisi, johon solut vastaavat käynnistämällä itsetuhon. Kereulidimyrkytyksen tiedetään aiheuttaneen pahimmillaan maksavaurioita ja kuolemia. Lievemmissä tapauksissa ihmisen immuniteetti heikkenee ja kereulidin uskotaan vaikuttavan mm. sydänlihakseen, keskus- ja ääreishermostoon sekä haiman insuliinia tuottaviin soluihin. Muita toksiineja ovat mm. valinomysiini, yleinen amylosiini ja keuhkosoluja tuhoavat peptaibolit. (Kemia-lehti 35/2008)


"Mikrobimassojen ja niiden toksiinien läsnäolo rakennuksissa on seurausta siitä, että tekniikan, talouden ja hallinnon päätöksillä yritetään kumota luonnonlakeja" /Salkinoja-Salonen


Jatkuu...


Lähteet:

• Mirja Salkinoja-Salonen, Koulutusmateriaali 20.1.2011, Helsingin yliopisto
• Mirja Salkinoja-Salonen, Mikrobitoksiinit sisätiloissa, Sisäilmastoseminaari 18.3.2009, Dipoli
• Kemia-lehti 35/2008
• Hengitys-lehti 6/2010, Hengitysliitto

Korjattavia kouluja riittää -kuka tekisi kerralla laatua?

Helsingin Sanomat kirjoitti jälleen 3.3.2011 koulujen sisäilmaongelmista.

Helsinki, Espoo ja Vantaa käyttävät koulujen peruskorjauksiin vuonna 2011 yhteensä n. 100 milj. euroa. Viitenä edellisenä vuonna summa on ollut keskimäärin 60 milj. euroa. Laajasalon ala-aste jouduttiin tyhjentämään sisäilmaongelmien takia keväällä 2008, mikä havahdutti Helsingin panostamaan korjauksiin.

Vantaalla lisärahalle olisi tarvetta. Joidenkin hankkeiden aloitusta on myös jouduttu lykkäämään. Resurssipulakin vaivaa, sillä hankkeita laitetaan eteenpäin niin paljon kuin tilakeskuksen rakennuttajat ehtivät suunnitella, Vantaan kaupungilta kerrotaan. Espoossa korjausvelkaa tulee koko ajan lisää, samoin Helsingissä. Uudisrakentamisen laaduttomuus aiheuttaa lisäharmia.

Vuoden 2010 lopulla 140 helsinkiläiskoulujen henkilökuntaan kuuluvaa lähetti kaupungille ja valtiolle vetoomuksen, jossa vaadittiin nopeampia toimia sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi. Kouluväki on kritisoinut myös korjausrakentamisen tapaa ja sitä, että tiloissa altistutaan remonttienkin aikana. Kaupungit ovat olleet penseitä sulkemaan kouluja kokonaan tilaongelmien vuoksi. "Se edellyttää terveysviranomaisten tai ympäristökeskuksen kantaa, että kaikki tilat pitäisi poistaa käytöstä", Vantaalta huomautetaan. [Vaan kuka vahtii, että terveysviranomaiset hoitavat tonttinsa heittämättä palloa muille?]

Kesällä 2009 Latokartanon koulun ilmastointijärjestelmä alkoi takkuilla ja ilmasta havaittiin haitallisia kemiallisia aineita. Myös putket pettivät, ja vesi tulvi alle vuoden ikäisen koulun lattioille. Tutkimuksissa kävi ilmi, että osa pintamateriaaleista oli kiinnitetty liian kosteisiin betonirakenteisiin, jolloin ne päästivät ilmaan haitallisia kemiallisia aineita. "Pahimmillaan 15 opettajaa oli sairauslomalla", rehtori kertoo. Hän joutui itsekin olemaan  puolisen vuotta pois töistä sairastelun takia.

Latokartanon koulun korjauskustannukset nousevat 300-400 000 euroon, HKR-rakennuttajan projektinjohtaja arvioi. Rakennuttaja YIT on korvannut kaupungille vastuunsa mukaisen summan.

Alunperin Latokartanon koulua mainostettiin energiaa säästävänä ja luonnolliseen ilmanvaihtoon perustuvana rakennuksena. Täällä kerrotaan mm. "...Hän ei tarkoita työmaan olleen helppo: aikataulu, kustannukset ja tekniikka ovat kukin pitäneet varpaillaan. Niistä huolimatta työtä on tehty ”hartaassa tunnelmassa”, kaikki ovat Silvennoisen (arkkitehti) mukaan olleet syventyneitä siihen mitä tehdään."

Kaikkiko? ;) "Työntekijöitä koulutyömaalla on ollut keskimäärin viitisenkymmentä, heistä viisi YIT:n omia miehiä."

"Harras" tunnelma ei kuulosta kiireiseltä työmaalta, jossa betoni jää märäksi. Jos ei 2000-luvulla vielä osata varoa kosteille pinnoille pinnoittamista, niin koska se opitaan? Vai halutaanko sitä edes oppia?