Korkeasta rakennusteknisestä osaamisesta huolimatta Suomi on täynnä hometaloja. Rakentamisen haasteena ovat ilmasto, tiiviit talot ja uudet, testaamattomat rakennusmateriaalit ja -tavat sekä kiireessä tehty, huono työn jälki. Samalla kasvava joukko ihmisiä sairastuu jopa pysyvästi sisäilman epäpuhtauksien, kuten kosteusvaurioista syntyvien mikrobien ja kemikaalien takia. Sairastuneiden oikeus- ja sosiaaliturva on olematonta: kotinsa, irtaimistonsa sekä terveytensä ja työkykynsä voi menettää ja saada korvausten sijaan luulosairaan leiman. Moni sairastelee tietämättä, että syynä on huono sisäilma – ja julkinen terveydenhuolto kuormittuu turhaan.

14. maaliskuuta 2011

Mikä pilasi 130 vuotiaan puuhuvilan?

kuva: Kimmo Taskinen/HS
Vuonna 1877 rakennettu Aino Ackten huvila Helsingissä on HS:n mukaan homeessa. Jutusta ei selviä, onko se remontoitu pilalle, huolto laiminlyöty, vai mistä on kyse. Remonttia kuvaillaan miljoonaluokan hintaiseksi.

Rakennuskonservaattori Kati Lahtinen kirjoittaa 14.3.2011 HS:n Vieraskynä-palstalla vanhojen talojen kunnostamisen haasteista, joita tuovat mm. kiristyvät energiansäästömääräykset. Asuinneliöiden määrä tai asuintottumukset nähdään toissijaisina tekijöinä energiankulutuksessa. (Tämä herättää mielestäni vaikutelman, ettei oikeasti olla kiinnostuneita säästämään, vaan menemään sieltä mistä aita on matalin. Teknisen kehityksen pitäisi ikään kuin ratkaista kaikki pulmat ilman, että yksilöiden pitäisi tippaakaan joustaa.)

Lahtisen mukaan Suomen rakennuskannasta 70 % on rakennettu vuoden 1960 jälkeen. Vanhassa talossa lämpövuotoa ei tulisi pitää rakennevirheenä, vaan rakennuksen ominaisuutena. Lämmön mukana ulos kulkeutuu myös kosteutta, joten rakenteet eivät pääse muhimaan kosteudessa pilalle.

Jos energiankulutusta halutaan vähentää nopeasti, kannattaakin Lahtisen mukaan kiinnittää huomiota asumistottumuksiin, kuten lämpimän veden kulutukseen, tuulettamiseen ja takan peltien aukipitämiseen. Sekä uudiskohteissa kuin vanhoissa rakennuksissa on mahdollista asua ympäristöä säästäen.

Uudisrakennusten energiatehokkuutta pohdittaessa tulisi rakennuskonsevaattorin mielestä varmistaa, että kehitys todella vie parempaan suuntaan.

"Kuka haluaa, että 2010-luvun rakennukset muistetaan myöhemmin surullisena passiivihometaloilmiönä?" Kati Lahtinen

1 kommentti:

  1. Hyvä kirjoitus! Pari vuotta sitten asuntomessujen alla esiteltiin parhaaseen A-energialuokkaan kuuluvaa taloa monissa lehdissä. Ihmettelin jo tuolloin, eikö kenenkään korvaan särähdä talon koko, huikeat 300 neliötä. Asukkaina oli joko yksi tai kaksi ihmistä, sen ikäisiä ettei jälkikasvuakaan varmasti ole tulossa. Siis ihan älytöntä! Miksi tuo talo on (muka) parempi kuin vaikkapa 120 neliöinen B-luokan talo lapsiperheellä?

    -Salamanteri

    VastaaPoista