Eristepaksuuksien jatkuva kasvattaminen kyseenalaista

YLE Radio Suomen Taustapeili -ohjelmassa haastateltiin 24.2.2012 Tampereen teknillisen yliopiston dosenttia ja tutkimusjohtajaa Juha Vinhaa, joka on huolissaan eristepaksuuksien jatkuvasta kasvattamisesta. FRAME-hankkeessa tutkitaan ilmastonmuutoksen ja lämmöneristyspaksuuksien vaikutusta rakennusten vaipparakenteiden kosteustekniseen toimintaan. Sekä ilmastonmuutos että lämmöneristyksen lisääminen lisää homeriskiä vaipparakenteiden ulko-osissa.

Ilmastonmuutos kohottaa lämpötilaa ja lisää sademäärää, ja lämmöneristyksen lisäys jäähdyttää rakenteiden ulko-osia. Rakennuksesta ei vapaudu enää lämpöä, joka pitäisi rakenteet kuivina ulkoa tulevalta kosteudelta. Jatkossa pitää päättää, sallimmeko tietyn määrän homeenkasvua vai kuivatammeko rakenteita teknisillä laitteilla. Vinha ei kannata laitteita niiden epävarman toimivuuden takia. Olisi kummallista säästää energiaa eristepaksuutta lisäämällä ja tuhlata energiaa rakenteiden kuivattamiseen. Tutkimusten perusteella eristemäärän kasvatus ei edes säästä energiaa ainakaan kerrostaloissa sisäilman jäähdytystarpeen kasvaessa.

1980-luvun alussa talon yläpohjaan riitti alle 200 milliä eristettä mineraalivillan ollessa kyseessä. Vuonna 1985 lisättiin määrää 200 milliin, vuonna 2003 vajaaseen 300 milliin ja vuonna 2010 450 milliin. Myös seinien eristepaksuus on tuplaantunut 125 millistä n. 175 millin kautta 250 milliin. Homeherkkien alapohjien eristepaksuutta ei ole lisätty yhtä radikaalisti. Eristepaksuus on nyt 250 milliä oltuaan ennen alle 200 milliä. Sisäilman lämmön pääsy alapohjaan auttaa kosteusteknisessä toiminnassa.

Energiamääräysmuutosten tiheys johtuu EU-direktiivistä. Tutkimus ja rakennusteollisuus eivät kummatkaan pysy näin hurjan tahdin perässä, Vinha sanoo. Uusien rakenteiden toimivuutta ei ehditä testata tarpeeksi. Ongelmat näkyvät viiveellä, mutta riskiä voidaan arvioida etukäteen. Toimittajan mielestä rakennusalan filosofia on kummallinen, kun ratkaisujen seuraukset nähdään vasta toteutuksen jälkeen. Hän viittaa jo olemassa olevien homerakennusten suureen määrään. Vinhan mielestä muutoksia ennen pitäisi tehdä laajat ja kattavat testaukset. Nykyistä yhtälöä hätiköinteineen hän pitää vaarallisena.

FRAME-hankkeessa tehdään kansainvälistä yhteistyötä. Etelä-Ruotsin ilmasto vastaa meidän tulevaa ilmastoamme. Ruotsissa ero etelän ja pohjoisen välillä on selvä, sillä Etelä-Ruotsissa on selvästi enemmän kosteusongelmia. Puurakenteiden rappaamisesta on myös seurannut erittäin paljon kosteusvaurioita [puukerrostalot huom!]. Siihen ei pitäisi Suomessa ryhtyä. Siinä rakenteessa puurungon pintaan on laitettu jäykistävä levy, kuten kipsilevy ja sen ulkopuolelle EPS- tai mineraalivillaeristettä 50-75 milliä, ja sen päälle tehty rappaus. Ongelmana on tuuletuksen puuttuminen. Puurakenteen pitäisi aina olla tuulettuva. Kosteutta pääsee rakenteeseen erityisesti liitos- ja saumakohdista.

Vinha luottaa, että riittävän toimivia rakenteita kyetään jatkossakin tekemään. Riski koskee tiettyjä rakenneratkaisuja. Isot rakennusliikkeet ovat halunneet uutta tietoa ja edetä maltillisesti. Rakentaminen ei ole koskaan täydellistä, ja eristepaksuuden lisääminen vähentää rakennusten vikasietoisuutta. Aikaisemmin lämpö tarjosi joustoa niin, ettei kaikkiin pieniin vuotokohtiin syntynyt vaurioita.

Toimittaja kysyy kenen etua nopea kehitys palvelee. Vinha ei osaa sanoa. EU:ssa meillä on hankalimmat olosuhteet, joten Suomen ei kannattaisi toimia pioneerina. Muissa pohjoismaissa ei nykytasosta mennä paljoa eteenpäin. Meillä sen sijaan on kaavailtu eteenpäin menoa, mitä pitäisi Vinhan mielestä harkita.

Tärkeää jatkossa on erityisesti rakennusaikainen kosteudenhallinta. Korjausrakentaminen on vielä haastavampaa, kun rakenne on lähtökohtaisesti riskialttiimpi kosteusteknisen toiminnan kannalta. Rakennusfysiikkaa tunnetaan nykyään paremmin kuin esim. 1970-luvulla, jolloin unohdettiin ilmanvaihdon tärkeys. Pitää vain tietää mitä tekee, Vinha sanoo. Esim. suunnittelussa tärkeää on sen tietäminen, miten kosteus liikkuu ja millaisiin pintoihin se tiivistyy, ja mitkä rakennusmateriaalit ja rakennustavat ovat toimivia.

Rakennuslehdessä oli aiheesta näkökulmakirjoitus 27.2.

"Nollaenergiarakentamisessa leikitään vaarallisilla asioilla"

Hämeen Sanomat kirjoitti 22.2.2012 nollaenergiarakentamisen riskeistä. Lujabetonin toimitusjohtaja Mikko Isotalo varoittaa liian innokkaasta rakentamisen energiamääräysten kiristämisestä. Hän uskoo, että nykyiset määräykset ovat lähellä optimia, mutta ympäristöministeriön mukaan heinäkuussa kiristyvillä määräyksillä ollaan ottamassa vasta ensi askel kohti nollaenergiarakentamista. Isotalo kysyy, toistetaanko 70-luvun energiansäästön virheet.

"Leikitään vaarallisilla asioilla. Vauhdilla mennään erittäin haastavaan rakentamiseen".

Isotalo kritisoi puurakentamista homeriskin ja kyseenalaisen paloturvallisuuden takia [Betonirakentamisessakin voisi panostaa enemmän kuivana rakentamiseen toim. huom..] Ruotsissa rakennettiin Isotalon mukaan 100-200 000 asukkaalle rapattuja puukerrostaloja, joihin on tullut kosteusvaurioita ja hometta. Kuka korvaa virheet: asuntojen omistajat, Isotalo sanoo.

Nollaenergia-asunnot ovat erittäin kalliita, ja koko nollaenergiatalon idea on teoreettinen ja silmänkääntötemppu. Matalaenergiataloja Isotalo sen sijaan kannattaa.

Toimittaja Arno Juutilainen kommentoi aihetta sanomalla, että rakentamisessa sokea vauhti voi tuhota perheiden talouden ja jopa tappaa. Arvostettu tutkija kertoi kiinteistöalan seminaarissa, että säästöä nollaenergiarakentamisessa syntyy, jos esim. energian hinta kohoaa 8 % vuodessa. Vain harvoilla on varaa nollaenergiataloon. Kaikkein vähiten meillä on varaa kalliisiin hometaloihin, toimittaja huomauttaa.

Puutuotetekniikan professori varoittaa hosumasta puukerrostalorakentamisessa

kuva: Johannes Wiehn

Kouvolan Sanomissa kirjoitettiin 25.11.2011 puukerrostaloista. Puutuotetekniikan professori Matti Kairi varoittaa hätäilystä, sillä isoilta hankkeilta puuttuvat toimiviksi koetut rakenneratkaisut ja osaavat tekijät. Markkinoilla epäillään muutenkin puun käyttöä kerrostalojen raaka-aineena, joten hosuminen ei kannata. Kairi hakisi mallia Keski-Euroopasta, jossa oppipojasta noustaa kisälliksi ja siitä mestariksi. Kairi on erityisen huolissaan energiatehokkuudesta, koska tiukka lämmöneristys ja tiivistäminen voivat johtaa kondenssiongelmiin.

Kairin mielestä kilpailu puun ja betonin välillä on järjetöntä, koska molemmilla on opittavaa toisiltaan. Keski-Euroopassa yhdistetään onnistuneesti molempia materiaaleja, hän huomauttaa. Laatuajattelu on Suomessa päälaellaan Keski-Eurooppaan verrattuna, sillä siellä rakennusliikkeen ja pääurakoitsijan on selvitettävä tilaajalle, että kaikki on tehty kuten on sovittu. Seuraava maksu erääntyy vasta sen jälkeen. Suomessa sen sijaan tilaaja joutuu todistamaan rakentajalle sen tekemät puutteet. Meidän tapamme suojelee rakennusyrittäjää ja johtaa laatuongelmiin. Kairi kritisoi myös urakoiden ketjuttamista. Pääurakoitsijan vastuu tapahtuu Keski-Euroopassa selkeämmin alusta loppuun asti.

Yli 2-kerroksisia puukerrostaloja on Suomessa tällä hetkellä 8 paikkakunnalla yhteensä 13 kohdetta. Seuraavat valmistuvat Heinolaan ja Viikkiin. Puuinfon toimitusjohtaja Mikko Viljakainen on arvioinut, että vuoteen 2015 mennessä suunnitteluasteella on 4 700 puukerrostaloasunnon rakentaminen.

Puukerrostalot -parempi vaihtoehto vai viherpesua?



Tähän tulee puukerrostaloja


Betonitalojen kosteusongelmien vuoksi puurakentaminen kuulostaa kiinnostavalta vaihtoehdolta. Puukerrostaloja on muutamia Suomessa ja vähitellen tehdään lisää. Uudet paloturvallisuusmääräykset voivat lisätä korkeaa puukerrostalorakentamista tulevaisuudessa. Esimerkiksi Etera on rakennuttamassa puukerrostaloja Helsingin Viikkiin tänä vuonna. Toimitusjohtaja Hannu Tarkkonen on kertonut heidän haluavan olla edelläkävijöitä alalla. Metsäliitto on kehittänyt liiketoimintaan soveltuvan puukerrostalojärjestelmän. Tarkkonen kertoo heidän lähtevän siitä, että "rakennamme hyviä, normaaleja kaupunkiasuntoja, emme kansallisromantiikkaa". Myös Peab on mukana hankkeessa.

Peabin toimitusjohtaja Petri Suuperko kertoo, että heillä on erittäin hyviä kokemuksia puutalorakentamisesta jo pidemmältä ajalta Ruotsissa, mitä hyödynnetään Viikin Latokartanon rakentamisessa.

Puurakenteinen kerrostalo on ekotehokas, sillä rakennusosien valmistukseen, kuljetukseen ja kerrostalon rakentamiseen kuluu tavallista vähemmän energiaa. Metsäliiton Finnforest-kerrostalojärjestelmä sisältää Kerto-rungon sekä elementteinä toimitettavat katon, ulkoseinät ja välipohjat. Järjestelmä on kustannustehokas, koska se nopeuttaa rakentamisaikataulua, vähentää työmaa-aikaista työtä ja minimoi materiaalihukan.

Se on siis eko- ja kustannustehokas, mutta miksi puukerrostalojen markkinoinnissa ei edes yritetä käyttää sisäilman laatua yhtenä valttina, vaikka uudisrakentamisen heikko laatu on ollut pinnalla mediassa? Johtuukohan se siitä, ettei laatuun aiotakaan panostaa, vai eikö ihmisten oleteta pohtivan koko asiaa?

Pohjolan Sanomissa oli 1.3.2011 juttu puukerrostaloista. Meri-Lappia lähimpänä sijaitsevat puukerrostalot sijaitsevat Haaparannalla, jossa on Akeliuksen vuokrakerrostaloja. Rappauksen takia niitä ei juuri erota puisiksi. Neljä vuotta sitten taloon muuttanut nimettömänä esiintyvä mies kertoo talon olevan lämmin, mutta hän on ihmeissään joistain rakenteellisista ratkaisuista. Hän olisi mm. tehnyt kivijalasta korkeamman ja ilmastoinnista paremman. Ei kuulosta lupaavalta.

Päätin kysyä Viikin hankkeen eri osapuolilta, miten he ovat huomioineet rakennusaikaisen kosteuden eliminoinnin yms. olennaiset seikat. Kukaan ei vastannut kahden viikon aikana. Mielestäni myös hyvän sisäilman pitäisi olla osa vihreää ajattelua, koska ihmisten hyvinvointiahan myös ekoajattelussa pohjimmiltaan haetaan. Ainakin näennäisesti.