Ilmastonmuutos kohottaa lämpötilaa ja lisää sademäärää, ja lämmöneristyksen lisäys jäähdyttää rakenteiden ulko-osia. Rakennuksesta ei vapaudu enää lämpöä, joka pitäisi rakenteet kuivina ulkoa tulevalta kosteudelta. Jatkossa pitää päättää, sallimmeko tietyn määrän homeenkasvua vai kuivatammeko rakenteita teknisillä laitteilla. Vinha ei kannata laitteita niiden epävarman toimivuuden takia. Olisi kummallista säästää energiaa eristepaksuutta lisäämällä ja tuhlata energiaa rakenteiden kuivattamiseen. Tutkimusten perusteella eristemäärän kasvatus ei edes säästä energiaa ainakaan kerrostaloissa sisäilman jäähdytystarpeen kasvaessa.
1980-luvun alussa talon yläpohjaan riitti alle 200 milliä eristettä mineraalivillan ollessa kyseessä. Vuonna 1985 lisättiin määrää 200 milliin, vuonna 2003 vajaaseen 300 milliin ja vuonna 2010 450 milliin. Myös seinien eristepaksuus on tuplaantunut 125 millistä n. 175 millin kautta 250 milliin. Homeherkkien alapohjien eristepaksuutta ei ole lisätty yhtä radikaalisti. Eristepaksuus on nyt 250 milliä oltuaan ennen alle 200 milliä. Sisäilman lämmön pääsy alapohjaan auttaa kosteusteknisessä toiminnassa.
Energiamääräysmuutosten tiheys johtuu EU-direktiivistä. Tutkimus ja rakennusteollisuus eivät kummatkaan pysy näin hurjan tahdin perässä, Vinha sanoo. Uusien rakenteiden toimivuutta ei ehditä testata tarpeeksi. Ongelmat näkyvät viiveellä, mutta riskiä voidaan arvioida etukäteen. Toimittajan mielestä rakennusalan filosofia on kummallinen, kun ratkaisujen seuraukset nähdään vasta toteutuksen jälkeen. Hän viittaa jo olemassa olevien homerakennusten suureen määrään. Vinhan mielestä muutoksia ennen pitäisi tehdä laajat ja kattavat testaukset. Nykyistä yhtälöä hätiköinteineen hän pitää vaarallisena.
FRAME-hankkeessa tehdään kansainvälistä yhteistyötä. Etelä-Ruotsin ilmasto vastaa meidän tulevaa ilmastoamme. Ruotsissa ero etelän ja pohjoisen välillä on selvä, sillä Etelä-Ruotsissa on selvästi enemmän kosteusongelmia. Puurakenteiden rappaamisesta on myös seurannut erittäin paljon kosteusvaurioita [puukerrostalot huom!]. Siihen ei pitäisi Suomessa ryhtyä. Siinä rakenteessa puurungon pintaan on laitettu jäykistävä levy, kuten kipsilevy ja sen ulkopuolelle EPS- tai mineraalivillaeristettä 50-75 milliä, ja sen päälle tehty rappaus. Ongelmana on tuuletuksen puuttuminen. Puurakenteen pitäisi aina olla tuulettuva. Kosteutta pääsee rakenteeseen erityisesti liitos- ja saumakohdista.
Vinha luottaa, että riittävän toimivia rakenteita kyetään jatkossakin tekemään. Riski koskee tiettyjä rakenneratkaisuja. Isot rakennusliikkeet ovat halunneet uutta tietoa ja edetä maltillisesti. Rakentaminen ei ole koskaan täydellistä, ja eristepaksuuden lisääminen vähentää rakennusten vikasietoisuutta. Aikaisemmin lämpö tarjosi joustoa niin, ettei kaikkiin pieniin vuotokohtiin syntynyt vaurioita.
Toimittaja kysyy kenen etua nopea kehitys palvelee. Vinha ei osaa sanoa. EU:ssa meillä on hankalimmat olosuhteet, joten Suomen ei kannattaisi toimia pioneerina. Muissa pohjoismaissa ei nykytasosta mennä paljoa eteenpäin. Meillä sen sijaan on kaavailtu eteenpäin menoa, mitä pitäisi Vinhan mielestä harkita.
Tärkeää jatkossa on erityisesti rakennusaikainen kosteudenhallinta. Korjausrakentaminen on vielä haastavampaa, kun rakenne on lähtökohtaisesti riskialttiimpi kosteusteknisen toiminnan kannalta. Rakennusfysiikkaa tunnetaan nykyään paremmin kuin esim. 1970-luvulla, jolloin unohdettiin ilmanvaihdon tärkeys. Pitää vain tietää mitä tekee, Vinha sanoo. Esim. suunnittelussa tärkeää on sen tietäminen, miten kosteus liikkuu ja millaisiin pintoihin se tiivistyy, ja mitkä rakennusmateriaalit ja rakennustavat ovat toimivia.
Rakennuslehdessä oli aiheesta näkökulmakirjoitus 27.2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti