Eri-ikäisten omakotitalojen tyypilliset riskikohdat

kuva: John Palmen/Iltalehden arkisto

Aamulehden 6.6.2011 kuntotarkastusjutun oheen oli  listattu omakotitalojen ongelmakohtia eri vuosikymmeninä.

1950-luvun rintamamiestalojen ongelmia ovat asuintiloiksi jälkeenpäin muutetut kellarit ja ylimpään kerrokseen jälkeenpäin asennetut katon lämmöneristeet ja tuuletuspuitteet. Mitä alkuperäisemmässä kunnossa talo on, sitä parempi.

1960-luvulla alkoi loivien kattojen vallankumous, joka johti huonoon yläpohjan tuulettuvuuteen. Eristeiksi laitettiin mineraalivillaa ilman höyrynsulkumuovia. Myös asbestiverhoukset ja tuuletusraottomassa tilassa käytetyt lateksimaalit toivat ongelmia. Valesokkelit yleistyivät.

1970-luvulla alettiin asentaa tasakattoja. Myös tuulettamattomat ulkoseinät synnyttävät kosteusongelmia. Räystäiden mahdollinen puuttuminen homehduttaa eristeen alaosia. Talojen alajuoksu on usein laho. Kaksoislaatat (kaksi betonikerrosta lämmöneristeellä) lattiassa on myös ongelmallinen ratkaisu.

1980-90 -luvuilla ongelmia toivat pahviset aluskatteet ja sivellen levitettävä kosteussulku ja lattiakaivot vuotavine tiivisteineen. Osassa taloista jäi salaojitus tekemättä.

Jutusta puuttuu 2000-luvulla rakennettujen talojen ongelmat.