Korkeasta rakennusteknisestä osaamisesta huolimatta Suomi on täynnä hometaloja. Rakentamisen haasteena ovat ilmasto, tiiviit talot ja uudet, testaamattomat rakennusmateriaalit ja -tavat sekä kiireessä tehty, huono työn jälki. Samalla kasvava joukko ihmisiä sairastuu jopa pysyvästi sisäilman epäpuhtauksien, kuten kosteusvaurioista syntyvien mikrobien ja kemikaalien takia. Sairastuneiden oikeus- ja sosiaaliturva on olematonta: kotinsa, irtaimistonsa sekä terveytensä ja työkykynsä voi menettää ja saada korvausten sijaan luulosairaan leiman. Moni sairastelee tietämättä, että syynä on huono sisäilma – ja julkinen terveydenhuolto kuormittuu turhaan.

17. heinäkuuta 2011

"Rakentamiseen on saatava vaihtoehtoja"

Keski-Suomen ympäristökeskuksen eläkkeellä oleva ylitarkastaja ja Perinnerakennusyhdistys Pilasterin puheenjohtaja Usko Paananen kirjoittaa HS:n mielipidepalstalla 17.7.2011 suomalaisen rakentamisen epäkohdista.

1960-luvulla syntyi ajattelumalli, jonka mukaan asuntoja pitää saada paljon ja nopeasti. Muotiin tulivat matalat, laattaperusteiset ja tasakattoiset talot, joihin tuli käyttää mineraalivillaa ja muovia. Lainlaatijat, oppilaitosten opettajat ja virkamieskunta osallistuivat tämän yhden opin luomiseen, ja siihen perustuu rakentamisen ohjaus tänä päivänäkin. Vaihtoehdottomuuden kieltänyt suuntaus hämärsi luonnon lainalaisuuksien ymmärtämistä ja vähensi kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden arvostusta.

Rakennusteollisuus ja materiaali- ja laitevalmistajat ovat Paanasen mukaan voimistaneet suomalaisen rakentamisen vaihtoehdottomuutta. Virallisesta linjasta poikkeavien materiaalien käyttöä on yritetty hankaloittaa monin eri tavoin. Suhtautuminen hyviksi havaittuja ratkaisuja kohtaan on penseää, jos ne eivät kuulu omaan tuotevalikoimaan, kuten usein esimerkiksi puuperäiset eristeet ja painovoimainen ilmanvaihto.

Paanasen mukaan rakentamisen parlamentaarinen ohjaus on ollut heikkoa. Kukaan ympäristö- tai asuntoministeri ei ole ollut aloitteellinen suunnan muuttamiseksi kohti terveellisempää rakentamista. Rakennuskannastamme suuri osa kärsii eriasteisista kosteusvaurioista. TTY:llä on osoitettu lähes kaikkien pien- ja kerrostalojen laattaperusteiden alta löytyvän höyrymuodossa olevaa kosteutta ja mikrobikasvustoa.

Paananen muistuttaa, että huonokuntoiset ja homeongelmaiset rakennukset lisäävät kuntien taloudellista ahdinkoa ja horjuttavat liian monen suomalaisen terveyttä ja työkykyä. Hän peräänkuuluttaa rakentamisen ja homevaurioiden perustutkimuksen lisäämistä ja rakentamisen normiston supistamista sekä tilan antamista vaihtoehtoisille toteutustavoille ja innovaatioille. 

Edit:

YLE:n Radio Suomen Aamun peilin aamukahdeksan lähetyksessä 18.7.2011 on juttua huonosta rakentamisesta. Yksi syy ongelmiin on aliurakoitsijoiden kasvanut määrä. DI Anssi Koskenvesan mukaan
alalla on liikaa yrittäjiä, jotka eivät tee kosteusteknisesti toimivaa jälkeä. Laadun varmistamiseksi voisi olla hyvä, että osa palkkioista maksettaisiin vasta parin vuoden takuuajan jälkeen, mikäli rakennusvirheitä ei ilmene.

Edit2:
Keskustelu jatkui HS:n mielipidepalstalla. Homepakolaiset-yhdistys nosti 20.7. esiin sen, että pahiten sairastuneet ihmiset asuvat autoissa ja parvekkeilla ympäri vuoden. Heidän mukaansa uusista materiaaleista nykymenetelmillä rakennetut talot eivät sovellu sairastuneille. Arkkitehti Päivi Väisänen kirjoitti 22.7., että syynä homeongelmiin on huono työnjälki ja ilmaston haastavuus sekarakenteiden kannalta. Homeista sairastuneiden vertaisryhmän vetäjä Jukka Hacklin vastasi 27.7., että kyseenalaisten materiaalien käyttö ja kiireinen rakentamistapa ovat ajaneet sairastuneita ihmisiä muuttokierteisiin. Myös rakennusinsinööri Jouko Taskinen vastasi Väisäselle. Hän huomautti, että kiristyvät energiansäästömääräykset ja nopeat muutokset vievät laatutavoitteet kauemmaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti