kuva: John Palmen/Iltalehden arkisto |
1950-luvun rintamamiestalojen ongelmia ovat asuintiloiksi jälkeenpäin muutetut kellarit ja ylimpään kerrokseen jälkeenpäin asennetut katon lämmöneristeet ja tuuletuspuitteet. Mitä alkuperäisemmässä kunnossa talo on, sitä parempi.
1960-luvulla alkoi loivien kattojen vallankumous, joka johti huonoon yläpohjan tuulettuvuuteen. Eristeiksi laitettiin mineraalivillaa ilman höyrynsulkumuovia. Myös asbestiverhoukset ja tuuletusraottomassa tilassa käytetyt lateksimaalit toivat ongelmia. Valesokkelit yleistyivät.
1970-luvulla alettiin asentaa tasakattoja. Myös tuulettamattomat ulkoseinät synnyttävät kosteusongelmia. Räystäiden mahdollinen puuttuminen homehduttaa eristeen alaosia. Talojen alajuoksu on usein laho. Kaksoislaatat (kaksi betonikerrosta lämmöneristeellä) lattiassa on myös ongelmallinen ratkaisu.
1980-90 -luvuilla ongelmia toivat pahviset aluskatteet ja sivellen levitettävä kosteussulku ja lattiakaivot vuotavine tiivisteineen. Osassa taloista jäi salaojitus tekemättä.
Jutusta puuttuu 2000-luvulla rakennettujen talojen ongelmat.
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2011/07/24/idyllikodeissa-asuu-sairasta-vakea/201110269/139
VastaaPoista