Korkeasta rakennusteknisestä osaamisesta huolimatta Suomi on täynnä hometaloja. Rakentamisen haasteena ovat ilmasto, tiiviit talot ja uudet, testaamattomat rakennusmateriaalit ja -tavat sekä kiireessä tehty, huono työn jälki. Samalla kasvava joukko ihmisiä sairastuu jopa pysyvästi sisäilman epäpuhtauksien, kuten kosteusvaurioista syntyvien mikrobien ja kemikaalien takia. Sairastuneiden oikeus- ja sosiaaliturva on olematonta: kotinsa, irtaimistonsa sekä terveytensä ja työkykynsä voi menettää ja saada korvausten sijaan luulosairaan leiman. Moni sairastelee tietämättä, että syynä on huono sisäilma – ja julkinen terveydenhuolto kuormittuu turhaan.

13. helmikuuta 2011

Miten viedä suomalaisen luottamus viranomaisiin?

Kirjailija Päivi Alasalmen homehelvetistä kertoi Apu-lehti numerossa 40/2010. Alasalmi osti unelmiensa paikasta 1800-luvun lopulla rakennetun puutalon vuonna 2005. Ensimmäiseksi virheekseen Alasalmi kertoo sen, että hän ajatteli pihaan ajaessaan talon olevan hänen loppuelämänsä koti. Nätisti remontoitua taloa kaupattiin hyväkuntoisena, joten hintakin oli korkea. Myyjät vakuuttivat koko prosessin ajan, ettei talossa voi olla hometta.

Toiseksi virheekseen Alasalmi laskee sen, että hän luotti ammattilaisiin. Kuntoarvion mukaan talossa ei ollut rakennusvirheitä eikä kosteusvaurioita. Kiinteistövälittäjän suosittelemaa kuntoarvioitsijaa ei olisikaan kannattanut ottaa. Muutto tapahtui syyskuussa; oireet alkoivat loka-marraskuussa. Perheenäiti heräsi öisin yskimään ja vetämään henkeä. Sitten oltiinkin jo poskiontelo-, korva-, keuhkokuume- keuhkoputken- ja silmätulehduskierteessä. Hometta löytyi, kun Alasalmi tilasi korvausilmaventtiilien asennuksen. Ikävää yllätystä seurasi heti toinen: vakuutus ei korvaa hitaasti syntyneitä vaurioita.

Alasalmelle selvisi, että kiinteistövälittäjä, kuntoarvioitsija ja myyjän palkkaama asiantuntija käyttivät samaa asianajajaa, joka tekee vastaavia juttuja myyjäpuolen apuna. Myyjä ei suostunut kaupan purkuun eikä hinnanalennukseen. Poismuuton jälkeen perheen omaisuudesta kaatopaikalle päätyi kaikki, mitä ei voinut desinfioida pesukoneessa tai kloriitilla.

Myyjä oli maksanut talosta 50 000 ja myynyt sen Alasalmelle 176 000 eurolla. Puuseppä kun oli, hän ei ollut hankkinut rakennuslupia tai kysellyt neuvoja remonteissa. Käytännössä hän oli pilannut talon, kirjailija kertoo. Hirsitalo oli mm. eristetty väärin sisäpuolelta, lattiasta puuttui höyrynsulkumuovi, vinojen kattojen päällä ei ollut tarpeeksi tuuletusrakoa ja se pienikin rako oli tukittu puhallusvillalla. Talossa oli yhteensä 14 erilaista sientä ja mikrobia. Alasalmi luettelee homehelvetin kuluja: kahden asunnot menot, tutkimuskulut, oikeudenkäyntikulut, terveysmenot, uusi irtaimisto. Kela ei anna asumistukea, koska kukaanhan ei tarvitse evakkoasuntoa. Menot pakottivat lisätöihin, mikä varmisti sen, ettei suuret tulot oikeuttaneet tukiin. Rautainen nainen teki töitä aamupäivät, hoiti homehelvettiään päivät ja rauhoitti illat lapsilleen. Lähes aina hän heräsi aamuyöllä homeaiheiseen uneen.

Myyjän ei tarvinnut oikeudessa puolustautua, koska todistustaakka on ostajalla. Tuomari ja lautamiehet kävivät talossa, mutta edes märän kattoruoteen koskeminen ei saanut tuomaria myöntämään asianlaitaa oikeudessa. Sen sijaan verikokeiden tuloksilla oli suuri painoarvo, vaikka terveyskeskuksen verrokkilajikkeet olivat eri hometta, kuin mitä Alasalmen talosta löytyi.

Oikeus päätti, että hinnanalennusta tulee antaa 20 000 euroa, koska remontin jälkeen talo olisi uuden arvoinen. Kirjailijalta meni prosessissa terveys, rahat, koti, työkyky, usko oikeuslaitokseen, turvaverkkoihin ja tulevaisuuteen. Hän maksoi talon purkamisesta 10 000 euroa ja on rakennuttamassa tilalle uuden talon. ARA:lta kirjailija sai avustusta uuden kodin rakentamiseen, mikä palautti uskoa yhteiskuntaan.

Alasalmen tekisi mieli antaa muille neuvoksi, että älä ota vastaavassa tilanteessa yhteyttä mihinkään, vaan tuikkaa hometalosi tuleen. Pääset siten vähemmällä.

1 kommentti:

  1. http://asumisterveysliitto.fi/media/asteinfo/aste208_1-12.pdf

    VastaaPoista