Mediassa on ollut viime vuosina kasvavassa määrin juttuja homeongelmista. Mm. useiden tunnettujen virastojen ja laitosten kosteusvaurioista on raportoitu. Listalla on mm. eduskunta, TAIK, HKL:n pääkonttori, Meilahden sairaala, Kallion virastotalo, A-klinikkasäätiö ja lukemattomat muut sairaalat, päiväkodit ja koulut muista työpaikoista ja kodeista puhumattakaan.
On toki ongelmallista, miten moni rakennus on huonokuntoinen ja sairastuttaa ihmisiä. On myös ymmärrettävää, ettei kaikkea voida kerralla korjata kustannusten takia. Oma lukunsa on kuitenkin se vielä suurempi ja turhauttavampi ongelma, että myös uudet rakennukset tehdään huonosti. Toinen muutosta kaipaava seikka on se, että oireilevia ihmisiä leimataan ja kyykytetään, jopa viranomaisten toimesta. Vaikka vähintä mitä terveytensä menettänyt ihminen voisi ansaita on, että häntä kohdeltaisiin asian vakavuuden mukaisella tavalla. Myönnettäisiin, että kyllä: Puoli Suomea on homeessa, mutta lisää kärsimystä ei tieten tahtoen aiheuteta.
Helsingin Sanomat julkaisi 3.11.2010 jutun Hometalkoista, jossa oli eräs itseäni erityisesti hivelevä lause: "Kaikki uudet betonirakennukset jäävät liian kosteiksi". Upeaa! Mustaa valkoisella Suomen suurimmassa päivälehdessä. Kiitos Hesari. On nimittäin ihmisiä, jotka todella huomaavat tämän, aistivat sen nahoissaan. Ilman mitään elektronisia mittareita tai labranäytteitä. Edes homekoiria ei tarvita, kun on tarpeeksi altistunut ja oma kehoo toimii sisäilmamittarina.
Lause on peräisin tekniikan tohtorin, Hometalkoita vetävän Juhani Pirisen suusta. Hän peräänkuuluttaa suunnitteluun ja rakentamiseen pitkäjänteisyyttä. Pari kuukautta ei ole mitään, kun sitä verrataan rakennusten aiottuun sadan vuoden käyttöikään, hän muistuttaa. Omistajien tulisi oppia vaatimaan hyvää rakentamista ja pitää huolta taloistaan. Rakennustyömaille tulisi myös saada kosteusvalvojat, ja kuntien pitäisi priorisoida korjausrakentamista muiden vähemmän tärkeiden, mutta kenties muuten houkuttelevampien hankkeiden yli.
Suomi voisi Pirisen mukaan hyödyntää osaamistaan maailmalla, jossa on satoja miljoonia hometaloja (unohdetaan Nokia, toim. huom.). Osaamista kyllä riittää, mutta sitä ei ole täysin valjastettu käyttöön.
 | |
| Samaisen TAIK:n korttelin seinässä viruvat hahmot |
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2011/02/14/varo-uusi-asunto-voi-olla-taysi-pommi/20112140/139?fb_ref=artikkeli&fb_source=home_oneline
VastaaPoistaKosteusmittaukset uudisrakentamisessa tehdään todella pienillä marginaaleilla. Kiire on kova ja aika on rahaa. Työmailla on tietysti käytössään kosteudenhallintasuunnitelma, jonka rakennuttaja vaatii. Rakenteiden kuivumista mitataan ja pintoja aletaan tehdä heti kun mittaukset osoittavat sen mahdolliseksi. Ongelmia aiheutuu mm. siitä että mittauksissa tehdään paljon virheitä ja marginaalit ovat liian pieniä. Se, mikä näyttää toimivan teoriassa, ei aina toimikaan käytännössä.
VastaaPoistaUskomaton painajainen uudessa betonikerrostalossa, jos ei tetäisi että asuu maanpäällä voisi luulla asuvansa hautaholvissa tai kostean kylmässä kellarissa. Nämä lämpöiset talvet joissa lämmityspatterit pidetään aavistuslämmöllä eivät edesauta märkien betonilaattojen kuivumista. Ennen pidettiin uusissa asunnoissa pari vuotta lämpöä juuri rakenteiden kuvumisen edistämiseksi. Ihmisten arvo ihmisenä on romahtanut. He ovat kulutushyuödykkeitä. Kun yksi kuolee, sairastuu tai muuttaa pois tilalle on aina tulossa toinen. Vuokranantajat/omistajat eivät tappioita pelkää koska tappiot, huono rakentaminen ja korjaukset on jo rakennusvaiheessa budjetoitu ja maksatetaan muodossa tai toisessa asukkailla. Kuka laskee uusien huippuimuri/tehoilmanvihto eristemyrkkyjen,kostean pinoitetun betonin ja halpojen sisustusmateriaalien terveyshaittojen kustannukset? Ei kukaan.
VastaaPoista