DI Kari Ojalan kirja Huono talo hyvään hintaan on helposti omaksuttava yleissivistävä paketti talon rakentamisesta ja bisneksen nykytilasta ongelmineen sekä siitä, miten tähän on tultu. Asumisella rahastaminen on keskeinen osa elinkeinoelämän tulonmuodostusta: iso kuvio tässä syntyi elementtirakentamisen myötä.
Ojala muistuttaa, että kaikissa tutkimuksissa valtaväestö ilmoittaa haluavansa asua omakotitalossa, mutta kiristyvät rakennusmääräykset hankaloittavat pienten ja yksinkertaistenkin talojen rakentamista. Kalliiden rakennuskustannusten takia omakotitalon rakentaminen ei ole helppo ratkaisu, varsinkin kun taloista tehdään turhan tiiviitä, koneistettuja ja vika-alttiita.
Omakotitalon rakentamisen vaihtoehtoja:
-Talo rakennusfirmalta: sijainti määrätty, sarjatalo, kallis, halvalla tehty
-Talopaketti: hinta ei kata kokonaiskustannuksia, materiaalit bulkkia, kyseenalaisia rakenteita, suunniteltu lyhytikäisiksi
-Valmistalo: tehtaassa koottu bulkkimatskuista, tilaajan hoidettavaksi jää paljon asioita
-Talon teettäminen: itsensä likoon laittaminen, vastuu kokonaisuudesta. Osaavien tekijöiden saamisen vaikeus, harva on erikoistunut kaikkeen tarvittavaan. Viranomaismääräysten asettamat rajoitteet, tavarat vaadittava rakentajahintaan, työmaakaaos
Ojala kritisoi mm. sitä, että:
-Vastuu rakentamisesta on sitä vähiten osaavilla eli ostajilla ja asukkailla
-Määräykset ovat monimutkaisia ja rakentamistapa työlästä, mikä tekee siitä kallista
-Uudet rakenteet ovat aiempaa alttiimpia homevaurioille
-Rakennusvalvonta ei valvo laatua!
Ojala muistuttaa, että:
-Mikrobit tyytyvät ravinnon suhteen vähään: esim. lattiasieni saa ravintoa vuorivillasta, tiilimuurauksesta tai kalkituksista
-Ulkoseinän sekä ala- ja yläpohjan tulisi harveta aina ulospäin. Esimerkiksi tiivis kipsilevy on riski, koska se voi pakkasella jäätyä vettä läpäisemättömäksi, jolloin kosteus jää seinän sisään. Moni puujulkisivu on pilattu myös tiiviillä lateksimaalilla.
-Hengittävää taloa ei tee miellyttäväksi niinkään ilman liike, vaan sopiva sisäilman kosteus. Hengittävä talo voi olla ilmatiivis rakenteiden ollessa ainoastaan kosteutta läpäiseviä.
-Lattialämmityksen sijaan lämpöpatterit voivat olla riskittömämpi vaihtoehto alapohjan kannalta
-Kellarissa on aina homevaurion riski
-Ekologisin talo tehdään Suomen oloissa puusta.
Ojalan mukaan on kiistanalaista, ovatko rakentamisen energiamääräysten kiristäminen ja laskennallinen lämmitysenergian tarpeen pienentäminen vähentäneet omakotitalojen energiankulutusta. Saatavissa olevien tietojen perusteella talokoon kasvu sekä sähkönkulutuksen ja lämpimän veden käytön kasvu ovat syöneet uusissa taloissa lämmityskuluissa saadut säästöt. Viranomaisia kiinnostaa silti nimenomaan lämmitysjärjestelmät.
Paksummat seinät, laattaperustus ja tiiviys lisäävät homeenkasvulle otollisia olosuhteita. Kosteus- ja homevauriot ovatkin yksi suurimmista kansanterveydellisistä uhkista. Ja edelleen: viranomaisia kiinnostaa rakentamisen laatua enemmän lämmitysenergia. Passiivi- ja nollaenergiatalojen energiansäästössä on kirjoittajan mukaan kyse lopulta lähinnä kirjanpidollisista tempuista. Asunnon etsijöitä aivopestään systemaattisesti ymmärtämään, ettei vaihtoehtoja ole. Todellisella asumisella ei ole tekemistä teoriatalo-laskelmien kanssa: se pitääkö asukas minkä verran valoja päällä, ostaako ekoenergiaa, lämmittääkö taloa uuneilla tai pysäyttääkö ilmanvaihdon on asukkaan päätettävissä. Määräykset perustuvat keskiarvoihin.
Tavallisesta pakettitalosta tulee passiivitalo eristystä lisäämällä, lämmön talteenottoa tehostamalla ja lämmitysenergian säästöä hehkuttamalla. Nollaenergiatalojen kohdalla pelataan yhtä vastuuttomasti sanoilla. Energiaa saa kulua, kunhan se on uusiutuvaa, mikä on puolestaan määrittelykysymys. Vuoden 2012 energiamääräyksissä otetaan käyttöön energiamuotojen kertoimet nollaenergiatalojen luomiseksi. Todelliset syyt nykyisiin energiamääräyksiin ovat Ojalan mukaan energia- ja aluepoliittiset hiilidioksipäästöjen vähentämisen sijaan. Valtio yrittää rajoittaa talojen lämmitysenergian käyttöä, mutta tukee samalla liikkumista verovähennyksin. Yksi henkilöauto kuluttaa kuitenkin vuodessa energiaa saman verran kuin omakotitalo.
Ojala ihmettelee myös eleetöntä ja yllätyksetöntä kaavoittamista. Olisiko se keneltäkään pois, jos ihmisten annettaisiin rakentaa vapaammin, vaikka siitä seuraisikin visuaalisesti ristiriitaisempi lopputulos, Ojala kysyy osuvasti.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjallisuutta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjallisuutta. Näytä kaikki tekstit
29. elokuuta 2011
25. toukokuuta 2011
Uusi kirja omakotirakentamisen haasteista Suomessa
Taloussanomat jatkaa asumiseen liittyvien ongelmien esiintuomista. Kari Ojalan tuore kirja Huono talo hyvään hintaan kertoo omakotirakentamisen haasteellisuudesta. Ojalan mukaan talon rakentaminen on kokemattomalle tehty vaikeaksi, sillä samalla systeemillä auton ostaja joutuisi tilaamaan erikseen pohjalevyn, korin, moottorin ja sisustuksen eri toimittajilta, etsimään työporukat, tekemään bensasopimukset ja vuokraamaan parkkipaikan (!!!).
Viranomaiset eivät vastaa mistään, vaan ainoastaan tarkistavat, että valvonta-asiakirjat on allekirjoitettu. Kunnan tarkastajat eivät edes käy rakennuspaikalla, Ojala kertoo. Liian suuren palan haukanneet perheet joutuvat myymään keskeneräisiä taloja. Ojalan mukaan 90 % taloista valmistuu ja niissä asutaan, vaikka useista löytyy puolivillaisia ratkaisuja. Useaan kymmeneen prosenttiin jää piileviä vikoja tai vioille alttiita kohteita, joista voi seurata esimerkiksi kosteusvaurioita. Kosteus ja home voivat olla ongelma myös taloissa, joissa on yritetty väkisin säästää energiaa. Ojala varoittaa, että paksut seinät, laattaperustus, tiiviys ja koettelemattomat rakenteet antavat kosteudelle ja homeelle mahdollisuuden pesiytyä.
Ojalan mielestä Suomeen pitäisi perustaa täyden palvelun talonrakennustoimistoja, jotka suunnittelisivat ja rakennuttaisivat asiakkaalle talon alusta loppuun asti. Kuulostaa toimivalta bisnesidealta.
Viranomaiset eivät vastaa mistään, vaan ainoastaan tarkistavat, että valvonta-asiakirjat on allekirjoitettu. Kunnan tarkastajat eivät edes käy rakennuspaikalla, Ojala kertoo. Liian suuren palan haukanneet perheet joutuvat myymään keskeneräisiä taloja. Ojalan mukaan 90 % taloista valmistuu ja niissä asutaan, vaikka useista löytyy puolivillaisia ratkaisuja. Useaan kymmeneen prosenttiin jää piileviä vikoja tai vioille alttiita kohteita, joista voi seurata esimerkiksi kosteusvaurioita. Kosteus ja home voivat olla ongelma myös taloissa, joissa on yritetty väkisin säästää energiaa. Ojala varoittaa, että paksut seinät, laattaperustus, tiiviys ja koettelemattomat rakenteet antavat kosteudelle ja homeelle mahdollisuuden pesiytyä.
Ojalan mielestä Suomeen pitäisi perustaa täyden palvelun talonrakennustoimistoja, jotka suunnittelisivat ja rakennuttaisivat asiakkaalle talon alusta loppuun asti. Kuulostaa toimivalta bisnesidealta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
