TTL:n patologi Henrik Wolff puhui sairastuneen kliinisestä kuvasta. Hänen mukaansa sopivia laboratoriotutkimuksia ei ole eikä oireiden syntymekanismi ole selvä. Yhteys kosteusvaurioiden ja sairastumisen välillä on kuitenkin todettu useissa tutkimuksissa. Yksi tapa mitata oireilua on pef-mittaus ja toinen keuhkohuuhtelumittaus, joka on jossain määrin väistymässä. Toiveita helppokäyttöisempien menetelmien löytämisestä on. Wolff esitteli myös Iho- ja allergiasairaalan entisen sisäilmapoliklinikan potilasaineistoa (90-luvun lopulta?).
Risto Salin Inspector Sec Oy:stä kertoi heidän tekevän mm. sisäilman myrkyllisyysmittauksia. Tilanne homekorjaamisessa ei ole vuosien saatossa juuri muuttunut. Salin oli poiminut viitteitä vanhasta testamentistä Mooseksen kirjasta, jossa on ohjeita saastuneen talon käsittelyyn. Tiivis raamatun teksti sisältää Salinin mukaan sekä diagnosoinnin, korjausohjeen, vaikuttavuuden seurannan sekä irtaimiston puhdistusohjeen. Nykyäänkään ei ole käytössä sen kummempaa mittausmenetelmää, vaan paikkoja korjataan kalliilla ilman takeita onnistumisesta.
Koulujen korjausvelka on 3 mrd. euroa. Salin korosti, että haitan mittaaminen auttaa kohdistamaan korjaukset tiettyyn oikeaan kohtaan. Jos STM myöntää rahoitusta, jo 10 000 per koululuokka saadaan paljon aikaan, hän vetosi. Väliaikaiset tilat ja uudet koulut tulevat paljon kalliimmaksi.
Mikrobiologian emeritusprofessori Mirja Salkinoja-Salonen vertasi sisäilmaongelmien hoitoa ruokamyrkytysten hoitoon. Ruokaan ei saa laittaa muita kemikaaleja kuin niitä, jotka on lainsäädännössä hyväksytty ja määrät on säädetty erikseen. Sairaiden rakennusten kohdalla toimitaan eri tavalla ja ihmetellään, kun kaikki eivät sairastu. Ruokamyrkytysten kohdalla sen sijaan jo kaksi sairastunutta lasketaan epidemiaksi ja asia tutkitaan epidemian säännöillä. Myrkytyksen lähde selvitetään ja pyritään estämään vastaavan toistuminen.
Salkinoja-Salonen kritisoi jälleen viitearvoja, jotka laskettiin TTL:n julkaisussa siten, että myös kosteusvaurioituneiden tilojen arvot mahtuivat viitearvojen sisään. Asumispuolen asioista on asumisterveysohje ja työpaikkojen ongelmille on TTL:n ohjeistukset. Kumpienkaan raja-arvot eivät niiden oman ilmoituksen mukaan ole tarkoitettu terveysriskin arviointiin, vain rakennusten kunnon arviointiin. STM:n rajat-arvot sisäilman kemikaaleille ovat tarkoitettu vain kemian alan työtiloihin, ei tavalliseen olemiseen.
Toimivia työkaluja sisäilman turvallisuuden mittaamiselle ei ole käytössä. Toksisuuden mittaus on yhä tärkeämpi elinympäristön turvallisuuden mittari. Salkinoja-Salosen tutkimusryhmä on saanut toksisuusmittausten avulla aikaan viitearvot vertaamalla tiloja, joissa ihmiset joko oireilevat tai eivät oireile. Toksisuuden vaikutus riippuu altistusajasta ja -määrästä. Koulututkimuksessa ne koulut, joissa oireltiin vähiten olivat myös niitä, joissa toksisuutta oli vähiten ja päinvastoin. Yksi koulu poikkesi tässä, sillä siellä oireiltiin paljon, vaikka toksisuutta ei tietyllä solutyypillä löytynyt. Yksi solutyyppi ei siis kerro kaikkea, ja lisätutkimukset ovat tarpeen.
STM:n ympäristöterveysryhmän johtaja Jari Keinänen totesi, ettei rakennusmateriaaleille ole hirveästi lainsäädäntöä. Rakennustuoteasetus määrittää rakennustuotteet ja niiden terveydelliset haitat. Rakennusmateriaaleille ei juuri ole standardeja ja käytössä Suomessa on vain vapaaehtoinen M1-luokitus. EU:ssa on Keinäsen mukaan "varmaan kuusi vuotta ollut tekeillä" standardit.
Terveydensuojelulainsäädäntö lähtee siitä, että vahva epäily terveyshaitasta riittää ja tieto homevauriosta on Keinäsen mukaan riittävä toimiin ryhtymiselle. Kosteus- ja hometalkoot ovat Keinäsen puheiden perusteella todiste siitä, että ongelma on otettu vakavasti. Tavoitteena on parantaa erityisesti rakentamisen kuten korjausrakentamisen laatua. Rakennusfysiikkaa ja lainalaisuuksia ei ole tunnettu, kun korjaukset ovat aikaisemmin epäonnistuneet. Toksisuuden arvioimismenetelmiä ollaan vertaamassa eri tutkimuslaitosten kesken, Keinänen muistutti (Toxtest-hanke).
Veikko Ilmasti puhui nano- ja pienhiukkasista ja ilmanpuhdistuksesta. Hän on tehnyt vuodesta '74 ilmanpuhdistuslaitteita. Uusi Aavi-menetelmä pystyy ottamaan ilmasta hiukkasten lisäksi kaasuja pois. Ilmasti huomautti, että jos ilmanpuhdistinta mainostetaan sanomalla, että se poistaa ilmasta lähes kaiken, niin kannattaa selvittää, millä tavalla puhdistustulos on mitattu. Painomitalla laskettuna tosi asiassa ilmasta on hävinnyt vain muutama prosentti hiukkasia. Hiukkaslukumäärä tietyssä tilavuudessa on oleellisempi tieto. Aavi-laite laitetaan esimerkiksi kerrostaloon (katolle?).
Homepakolaiset ry:n Katja Pulkkinen ja Klaara Lähteenaro kertoivat, että virallisesti Suomessa ei tunnusteta sisäilmasta vakavasti sairastuneiden tilanteen todellisuutta. Sairastuneet ovat virallisesti terveitä, vaikka osa ei ole löytänyt edes asuntoa, jossa pystyisi asumaan. Pulkkinen ja Lähteenaro lukivat tilaisuudessa ääneen yhdistyksen kotisivuille tulleita järkyttäviä tarinoita. Ongelma on heidän mukaansa tässä mittakaavassa uusi ja seurausta uusien rakennusmateriaalien käyttöönotosta ja rakentamisen huonosta laadusta.
Homepakolaisten mukaan ei pidä paikkaansa, että home- ja kosteusvauriot aiheuttaisivat vain astmaa. Sairastuneet eivät myöskään ole allergikkoja, vaan moni on aikaisemmin ollut perusterve. Oireet voivat olla todella vakavia: Altistumisen jälkeen kivut voivat olla niin pahoja, että liikkuminen voi olla vaikeaa, voi olla oksentelua, kuumetta ja neurologisia kuten muistiongelmia. Tutkimuksissa sisäilmaongelmiin on liitetty myös esim. reumat, syövät, MCS (monikemikaaliherkkyys) ja Alzheimerin tauti. Lisäksi keskenmenot ja autismi ovat tavallisempia toksisille homeille ja vahvoille kemikaaleille altistuneilla ihmisillä.
Yhdistys on tavannut kansanedustajia, asiantuntijoita ja ympäristösairauksien johtohenkilöitä TTL:llä, THL:llä ja STM:ssä. Homepakolaiset ovat yllättyneitä siitä, ettei tilanteen vakavuutta ole ymmärretty. Tietoa on vähän ja moni asia perustuu luuloon, Lähteenaro sanoi. Valtion tutkimuslaitokset eivät ole kartoittaneet sairastuneiden määrää eivätkä hyödynnä maailmalla olevaa ajanmukaista tutkimustietoa toksiineista. Myös lääkäreiden tieto on vähäistä. Esim. MCS:n sanottiin lääkäripäivillä olevan oireiden kokemisen häiriö aivoissa.
Homepakolaiset peräänkuuluttavat lääkäreiden ja viranomaisten kouluttamista ja eri ministeriöiden välisen ja monialaisen kriisiryhmän perustamista. Sairastuneet tulisi integroida takaisin yhteiskuntaan. Tärkeää olisi mm. kartoittaa ongelman laajuus ja järjestää sairastuneille asuntoja.
Puheenvuorojen jälkeen yleisö esitti kysymyksiä. Kolme vuotta eläkkeellä oleva opettaja sairastui työpaikallaan, minkä jälkeen häntä kierrätettiin eri homekouluissa. Päiväkotien tilanne on yhtä huono. Opettaja soitti vuonna 1995 STM:ään ja kysyi, onko Suomella tähän varaa. Ennen Suomessa osattiin rakentaa mäkien päälle harjakattoisia taloja. Vesipisteet ja sauna sijaitsivat ulkona. Paljon olisi tehtävissä. Päiväkodit ja koulut on rakennettu halvalla ja huonosti, usein rakennusjätteiden päälle ja vääränlaisista materiaaleista.
TTL:n kokeet olivat ala-arvoisia, sillä niissä oli vain 2 hometta. He myönsivät testien puutteellisuuden. "Tällä tavoin on Suomen kansa mennyt Työterveyslaitokselle, kävellyt ulos ja sairastunut". Opettaja kertoi tietävänsä ihmisen, joka melkein kuoli keuhkoaltistustestissä.
Toisessa yleisöpuheenvuorossa huomautettiin, että STM:n kosteusvauriotyöryhmän 67-sivuisessa muistiossa "Kosteusvauriot työpaikoilla" sanotaan viimeisellä sivulla, että "Tällöin henkilön sairastuminen johtuu altistumisesta kosteus- tai homevaurioituneessa rakennuksessa esiintyville mikrobeille, eikä henkilölle voida osoittaa sellaisia tiloja, joissa hän pystyisi työskentelemään. Tilanne johtaa yksilötasolla helposti ongelmiin. Tällaiset tapaukset työllistävät työsuojelupiirejä, mutta työsuojelupiirien tehtävänä ei kuitenkaan ole ajaa kenenkään yksittäistä asiaa". Ilmeisesti työsuojelupiirit toimivat eri tavoin eri alueilla, puhuja totesi. Työsuojelupiireille riittää, jos työnantaja ilmoittaa korjanneensa talon, jolloin pöytäkirjaan saadaan merkintä.
Puheenvuoron esittäjä kertoo lukeneensa myös työtapaturmalainsäädäntöä uudistavan lakiehdotuksen, joka on samanlainen kuin vaalirahalakiehdotus siinä, että sanktioita ei tule. Vakuutusyhtiö voi toimia vastoin hallintomenettelylakia ja pystyy ilmoittamaan työnantajalle, jos vakuutettu valittaa. Oikeusasiamieheltä vakuutusyhtiö saa ainoastaan huomautuksen, jota sen ei tarvitse noteerata. Jos vakuutettu haluaa valittaa, sen pitää lähettää vakuutuslaitokselle huomautus. Kyse on yhden systeemin pyörityksestä, eli vakuutuslaitokset elävät työnantajien varoilla. "Ja jos joku saa ammattitaudin, niin työnantaja joutuu maksamaan korkeampaa vakuutusmaksua".
Yksi puheenvuoro tuli naiselta, joka kertoi asuvansa YIT:n luksusasunnossa meren rannalla. Nainen on sijoittanut koko omaisuutensa asuntoon. Halvalla tehty katto vuotaa. Fiksut nuoret ovat myyneet asuntonsa. Sadan neliön asunto maksaa siellä 500 000 euroa. Puhuja itse sanoo lähtevänsä sieltä vain laudoissa. YIT on myöntänyt ja korjannut rakennusvirheet. Puhuja pohtii, onko rakennustarkastusvirastolla minkään näköistä vastuuta. Terveystarkastaja löysi mikrobeja ja Inspector Sec Oy toksiineja. Kukaan ei naisen mukaan ota asiaan kantaa. Hänet naurettiin ulos taloyhtiön kokouksesta. Hän ihmetteli, eikö terveystarkastajalla ole päätösvaltaa sanoa, mihin mennessä korjaukset on tehtävä.
STM:n Keinänen vastasi hänelle, että rakennusvalvonta on ulkoistettu vastaaville mestareille, jotka eivät tiedä, mitä rakennuksilla tapahtuu. Jos selkeä terveyshaitta löytyy, niin terveystarkastajalla on "kaikki se päätösvalta käytettävissä, mitä vain löytyy". Asiantuntemuksessa tarkastajilla voi olla puutteita, Keinänen myönsi.
Keinänen kertoi olevansa samoilla linjoilla Homepakolaisten kanssa. Kriisiryhmästä hän ei ollut niinkään varma eikä STM lähde vaikuttamaan asuntoasiaan. Helsingin kaupunki on kuitenkin lähtenyt suunnittelemaan asiaa. Homepakolaisten puheenjohtaja Katja Pulkkinen huomautti, että yhteydenottoja hätämajoituksen tarpeesta on tullut ympäri Suomea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti