Korkeasta rakennusteknisestä osaamisesta huolimatta Suomi on täynnä hometaloja. Rakentamisen haasteena ovat ilmasto, tiiviit talot ja uudet, testaamattomat rakennusmateriaalit ja -tavat sekä kiireessä tehty, huono työn jälki. Samalla kasvava joukko ihmisiä sairastuu jopa pysyvästi sisäilman epäpuhtauksien, kuten kosteusvaurioista syntyvien mikrobien ja kemikaalien takia. Sairastuneiden oikeus- ja sosiaaliturva on olematonta: kotinsa, irtaimistonsa sekä terveytensä ja työkykynsä voi menettää ja saada korvausten sijaan luulosairaan leiman. Moni sairastelee tietämättä, että syynä on huono sisäilma – ja julkinen terveydenhuolto kuormittuu turhaan.

21. joulukuuta 2011

Sairastuneiden tarinoita lehdissä

Hämeen Sanomissa oli 20.11.2011 sisäilmasta sairastuneiden tarinoita.

Nimimerkki ”Homenenä” kertoo, että hänen nuhanenäelämänsä alkoi 80-luvulla koulussa. Yläkoulussa ja lukiossa alkoivat poskiontelontulehdukset ja lopulta tuli keuhkokuume. Myöhemmin hän kuuli koulujen homeongelmista. Astmadiagnoosi seurasi ammattiin opiskellessa. Varhaiskasvatuksen yksiköissä työskennellessä tuli lisää tulehduksia ja keuhkokuumeita ja antibiootteja kului astmalääkityksen ohessa. Hän oireilee Hämeenlinnassa useissa päiväkodeissa ja kouluissa. Hän tietää myös päiväkodin, jossa on käytössä toisen sädesienen saastuttaman ja suljetun päiväkodin vuodevaatteita.

Nimimerkki ”Hilkka” kertoo sairastuneensa työpaikallaan Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Hänkin sai astman. Hän ei kestä olla samassa huoneessa hometalossa asuvien ihmisten kanssa, mikä on ongelma, johon hän törmäsi hankittuaan uuden ammatin. Hän saa työkyvyttömyyseläkettä, joka on tapaturmaeläkettä pienempi. Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärit kumoavat erikoislääkäreiden lausunnot. Hän on ottanut juristin ajamaan asiaansa ja vie asiansa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Kalajokilaakso-lehdessä oli 26.11.2011 juttu naisesta, joka muuttui n. 5 vuotta sitten aktiiviliikkujasta haamuksi, joka vain istui kaikki viikonloput. Syynä oli työ ryhmäperhepäiväkodissa. Oireet olivat kuumeilua, yskimistä, toistuvia poskiontelontulehduksia, keskittymiskyvyn puutetta, hajuherkkyyttä ja lihaskipuja. Lääkärin vaihtaminen auttoi, sillä häntä alettiin vihdoin kuunnella ja pidemmät sairaslomat viittasivat siihen, että oireilu liittyy työpaikkaan. Viime vuonna selvisi, että työpaikalla on sädesientä. Tulokseen reagoitiin työpaikalla toteamalla, että pitää siivota paremmin. Nyt nainen hoitaa lapsia kotonaan, kun ei enää pystynyt parissa muussakaan tilassa oireetta olemaan.

Myös naisen tytär on altistunut sisäilmaongelmille, sillä ammattiopistossa on jotain vialla. Nenä vuotaa, yskittää ja ääni menee, tytär luettelee. Koululla luullaan, että hän pinnaa huvin vuoksi.

Pohjois-Suomen AVI:n tarkastaja Jyrki Tervo sanoo, että laissa ei ole sellaista pykälää, joka sallisi korjaamatta jättämisen rahan puutteessa. Työnantajan velvollisuus on huolehtia terveellisestä ja turvallisesta työympäristöstä.

Studio55.fi-sivustolla on Aste ry:n toiminnanjohtajan Hannele Rämön vuosien takainen homehelvetti-tarina. Oli jouluviikko, kun seitsemän henkinen perhe päätyi nukkumaan lattialla pelkkien toppavaatteiden päällä menetettyään koko omaisuutensa kaatopaikalle saastuneena. Ruokana oli pakasteranskalaisia tarkasti laskettuna. Rämö kertoo lastensa oireilleen 40 asteen kuumeella, rikkinäisellä iholla ja ”kauheilla muutoksilla laboratoriokokeissa”.

Rakennusliikkeen omistaja pelasti kodittoman perheen ja vuokrasi oman myynnissä olleen asuntonsa heille ja hyväntahtoinen lääkäri lähetti lapsille ilmaiseksi lääkkeitä.

On kauheaa, kun pienet lapset pyytävät äidiltä maitoa, eikä sitä ole, Hannele kertoo. ”Seurakunnan rahoilla ostimme kaksosille kunnon vaipat, järjestön lahjoituksella puolestaan tankkasimme tankin täyteen ja ajoimme siskoni luokse.”

”Hannelen perheen taloushuolet helpottivat vuonna 2005, kun velkajärjestely saatiin päätökseen. Lapsillekin on jäänyt jouluista ja lapsuudesta hyvät muistot, vaikka neljä heistä sairastui homeen takia pysyvästi.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti