Korkeasta rakennusteknisestä osaamisesta huolimatta Suomi on täynnä hometaloja. Rakentamisen haasteena ovat ilmasto, tiiviit talot ja uudet, testaamattomat rakennusmateriaalit ja -tavat sekä kiireessä tehty, huono työn jälki. Samalla kasvava joukko ihmisiä sairastuu jopa pysyvästi sisäilman epäpuhtauksien, kuten kosteusvaurioista syntyvien mikrobien ja kemikaalien takia. Sairastuneiden oikeus- ja sosiaaliturva on olematonta: kotinsa, irtaimistonsa sekä terveytensä ja työkykynsä voi menettää ja saada korvausten sijaan luulosairaan leiman. Moni sairastelee tietämättä, että syynä on huono sisäilma – ja julkinen terveydenhuolto kuormittuu turhaan.

5. marraskuuta 2011

Ajankohtainen kakkonen nosti homepakolaisten ahdingon esiin

Ajankohtainen kakkonen käsitteli 1.11.2011 sitä, miten sisäilmasta sairastuneet jäävät vaille apua. Infektiotautien professorin Ville Valtosen mukaan ongelmana on testien ja diagnoosinumeron puute ja se, ettei lääkäri välttämättä usko potilasta. STM:n johtaja Jari Keinänen totesi, että järjestelmä ei ole hylännyt homepakolaisia, koska heille on annettu oireidensa mukaista hoitoa. Diagnoosin tekeminen on hänen mukaansa erittäin vaikeaa, koska selvää syy-seuraussuhdetta altisteiden ja oireiden välillä ei ole kyetty osoittamaan. Hän ei osaa sanoa, mitä muuta sairastuneet voisivat tehdä, kuin turvautua olemassaolevaan järjestelmään.

TTL:n teemajohtaja Kari Reijula ja Keinänen sanovat uskovansa, että tv:ssä esiintyneiden homepakolaisten oireet ovat todellisia.

Työterveyshuollon professori Tuula Putus kommentoi ohjelmaa blogissaan:
"Muistuttaisin siitä tosiseikasta, ettei muissakaan sairauksissa ole olemassa yhtä ainutta testiä, johon diagnostiikka yksin perustuisi. Aina on kyse kokonaisuuden ja kliinisen kuvan arvioinnista. Laboratoriokokeet, toiminnalliset tutkimukset ja kuvantaminen tukevat tai eivät tue lääkärin kokonaisarviota sairaudesta. Astmaa, nivelreumaa, migreeniä, verenpainetautia ja diabetesta pystytään diagnosoimaan ja hoitamaan ilman, että täydellisesti ymmärrämme sairauden syitä ja mekanismeja. Esimerkiksi astmapotilaan status on vastaanotolla usein täysin normaali. Diagnoosi perustuu potilaan kertomaan, toiminnallisten mittausten vaihteluun ja lääkevasteeseen. Reumassa ei ole mitään yksittäistä verikoetta, joka ratkaisee asian, vaan kokeneen lääkärin arvio potilaan sairauden kokonaistilanteesta ja löydöksistä ratkaisee. Migreenin diagnostiikka perustuu täysin potilaan kuvaukseen oireistaan. Emme sulje migreenipotilasta mielisairaalaan, vaikka hän kuvaa näkö- ja hajuhallusinaatioita, raajan puutumista ja puhevaikeuksia."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti