Mikä kiire Suomella oikeastaan on energiamääräyksiä kiristäessä?

Uusimmassa Talotekniikka-lehdessä 6/2011 on juttu energiamääräyksien kiristymisestä. Rakennusteollisuusliitto RT:n johtaja Antti Koponen harmittelee kentällä tulevaa kiirettä lopullisten määräysten valmistuessa hitaasti. EU:n suunnitelmien mukaan nollaenergiataloihin pitäisi päästä hyvinkin pian, mutta mitä termi todella tarkoittaa, hän kysyy. Vaatimukset tulisi asettaa hänen mielestään sen mukaan, mihin käytännössä kyetään ja miten tekniikka kehittyy. Parin vuoden välein kiristyvät vaatimukset tuskin ovat eduksi.

VTT:n tutkija Jyri Nieminen kannattaa energiamääräysten nopeaa uusimista. Energiantarpeen taloudellisesta minimoinnista, uusiutuvasta energiasta, hiilipäästöjen pienentämisestä ja ratkaisujen hakemisesta lukiessa herää toive, että kunpa samalla innostuksella puhuttaisiin myös sisäilmaongelmien ratkaisemisesta. Laadunvarmistus on Niemisen mukaan oleellista kosteusvaurioiden välttämiseksi. Äskettäinen Taloussanomien artikkeli harmaasta taloudesta ei herätä luottamusta, että laadunvarmistus toteutuisi käytännössä eikä vain paperilla.

Jukka-talon markkinointipäällikkö Pekka Partanen kertoo passiivi- ja nollaenergiatasojen olevan "mahdollisia, mutta haasteellisia". Kerroksellisuus lisää työkustannuksia, materiaalihukkaa, rahtikustannuksia, kasvattaa liittyvien rakenteiden pinta-aloja ja dimensioita ja lisää kokonaiskustannuksia. Riittävä ilmanpitävyyden saavuttaminen on edellytys energiatehokkuudelle, hän muistuttaa.

TTY:n tutkimusjohtaja Juha Vinha kertoo, että ne tutkimustahot, jotka ovat olleet kosteuskysymysten kanssa tekemisissä, ovat tuoneet esiin riskitekijöitä energiatehokkuuden parantamiseen liittyen. Muunkinlaisia ongelmia on noussut esille: yläpohjan lämmöneristyspaksuus on sytyttänyt peltipiipuissa tulipaloja, kännykät eivät ole kuuluneet alumiinipintaisilla polyuretaanieristeillä eristetyissä taloissa ja sisäilmaan on tullut noen hajua alipaineisessa talossa.

Yleisesti ottaen muissa maissa ei uudisteta energiamääräyksiä niin usein kuin Suomessa, Vinha kertoo. Voikin kysyä, mikä kiire meillä on, kun määräyksemme ovat jo Euroopan tiukimpia. Hän epäilee tulevatko monet EU-maat edes muuttamaan määräyksiään lähes nollaenergiatasolle vuoteen 2020 mennessä. Direktiivissä korostetaan paikallisten olosuhteiden sekä taloudellisen järkevyyden huomioimista. Nämä ovat Vinhan mukaan jääneet keskustelussa meillä vähälle huomiolle.