Korkeasta rakennusteknisestä osaamisesta huolimatta Suomi on täynnä hometaloja. Rakentamisen haasteena ovat ilmasto, tiiviit talot ja uudet, testaamattomat rakennusmateriaalit ja -tavat sekä kiireessä tehty, huono työn jälki. Samalla kasvava joukko ihmisiä sairastuu jopa pysyvästi sisäilman epäpuhtauksien, kuten kosteusvaurioista syntyvien mikrobien ja kemikaalien takia. Sairastuneiden oikeus- ja sosiaaliturva on olematonta: kotinsa, irtaimistonsa sekä terveytensä ja työkykynsä voi menettää ja saada korvausten sijaan luulosairaan leiman. Moni sairastelee tietämättä, että syynä on huono sisäilma – ja julkinen terveydenhuolto kuormittuu turhaan.

21. syyskuuta 2011

"Mistä apua sisäilmaongelmiin?"

Suomi Express -ohjelman tämänpäiväisen jakson yksi aihe oli "Mistä apua sisäilmaongelmiin?". Ohjelma on katsottavissa viikon ajan Areenasta (alkaa kohdassa 0.14.17).

Hometalossa asunut Maarit Valtonen kertoi ohjelmassa perheensä oireilleen kotona kuumeella, flunssalla, ihottumilla, tulehduksilla (silmä-, korva-, keuhko-,) huimauksella ja mahakivulla. Lähes mikään taho ei auttanut häntä, kolmen lapsen yksinhuoltajaa, vaikka lääkärikin kirjoitti mustaa valkoisella, etteivät he voi ottaa hometalosta lähtiessään mitään mukaansa, koska irtaimisto oli saastunut myrkyistä. Ainoa apu tuli kirkon diakonia-avulta. Sosiaalitoimi viittasi kintaalla, koska Valtosen tulot olivat liian isot. Pankki puolestaan ei antanut lainaa, koska tulot olivat liian pienet. SPR ilmoitti auttavansa vain katastrofeissa, kuten tulipaloissa(!).

Ohjelman verkkosivujen kommenteissa nimimerkki Meitä on paljon kirjoittaa, että ehkäisevä hoito on jäänyt unholaan ihmisten ja rakennusten osalta. "Ainut mikä tässä yhteiskunnassa osataan on määrätä lääkkeitä ja rokottaa joka jumalan tautia vastaan."

Nimimerkki Arte kirjoittaa työntekijän jäämisestä tyhjän päälle. "Työpaikka on työnantajan reviiriä ja siellä jos sairastut olet täysin työnantajasi/kiinteistön omistajan armoilla." Asuntokaupoilla voi edes tehdä kuntotutkimuksen, mutta työpaikkaa ei voi tutkia etukäteen. Jos sairastuu, vakuutusyhtiöiden käsittelyt kestävät vuosia. Toimeentuloa ei tule mistään, koska palkkaa ei työkyvyttömälle makseta. "Kelan max. 300 päivää kuluu nopeasti (jos se ylipäänsä myönnetään), ansiosidonnaista vajaakuntoisena työnhakijana saa 500 päivää".

Nimimerkki Myrkyttynyt ope kirjoittaa "Japanissa, Saksassa ja Itävallassa monikemikaalimyrkytys (MCS) on tunnustettu sairaus. Miksi ei Suomessa?" Hometoksiinien lisäksi home- ja kosteusvaurioituneissa rakennuksissa lisääntyy materiaalipäästöt, hän huomauttaa.

Ohjelmassa Jyväskylän Hengitysyhdistyksen vetäjä kehotti homeasunnossa asuvaa ottamaan yhteyttä isännöitsijään ja terveystarkastajaan. Tuttu laulu. Monessa tapauksessa tämä ei valitettavasti riitä ratkaisemaan ongelmaa. Esimerkiksi kentällä käytössä olevat sisäilman laatua tutkivat mittarit eivät ole tarpeeksi kehittyneitä kertoakseen tyhjentävästi onko sisäilmassa jotain vialla (Toxtest-hanke lanseerattiin tavoitteen edistämiseksi). Paras mittari on asukas itse.

YLE on nostanut viime aikoina sisäilmaongelmaa kiitettävästi esille. Täällä kerrotaan kokkolalaisesta opettajasta, joka sairastui Lohtajan koulussa. Nyt hän opettaa evakkotilassa, mutta saa oireita homekoulusta hänen tunneilleen tulevien oppilaiden vaatteista.

Täällä YLE kertoo homepakolaisista ja täällä heidän kuntalaisaloitteestaan. "Jos me emme kokeile mitään uutta, emme myöskään saa uutta tietoa", kommentoi uutista lääkäri Tuula Putus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti