Korkeasta rakennusteknisestä osaamisesta huolimatta Suomi on täynnä hometaloja. Rakentamisen haasteena ovat ilmasto, tiiviit talot ja uudet, testaamattomat rakennusmateriaalit ja -tavat sekä kiireessä tehty, huono työn jälki. Samalla kasvava joukko ihmisiä sairastuu jopa pysyvästi sisäilman epäpuhtauksien, kuten kosteusvaurioista syntyvien mikrobien ja kemikaalien takia. Sairastuneiden oikeus- ja sosiaaliturva on olematonta: kotinsa, irtaimistonsa sekä terveytensä ja työkykynsä voi menettää ja saada korvausten sijaan luulosairaan leiman. Moni sairastelee tietämättä, että syynä on huono sisäilma – ja julkinen terveydenhuolto kuormittuu turhaan.

15. kesäkuuta 2011

Työssä ja kouluissa jaksamista edistäisi hyvä sisäilman laatu

Koulujen terveydenhuollon kannattaisi ottaa mallia työterveyshuollon menetelmistä, sanoo työterveyshuollon professori Tuula Putus Turun Sanomissa 3.6.2011. Keinot sopisivat mm. sisäilmaongelmien selvittämiseen. Yksi keino olisi neuvottelut oppilaan, vanhempien ja opettajan kesken. Putuksen mukaan 80 %:ssa kouluista on riittämätön ilmanvaihto ja kolmasosassa on kosteus- ja homevaurioita. Päiväkodit, terveyskeskukset ja vanhainkodit ovat yhtä lailla ongelmallisessa kunnossa. Putus muistuttaa, että lasten infektiosairauksien ja astman kustannukset maksavat yhteiskunnalle enemmän kuin rakennusten korjaaminen.

Putus kertoo kohtaavansa vähättelyä päivittäin, sillä osalle työnantajista home on kirosana ja tabu. Toisaalta yhä enemmän hänelle tulee soittoja sellaisilta työnantajilta, jotka välittävät työntekijöidensä terveydestä ja haluavat konsultoida häntä kaikessa hiljaisuudessa.

Pitkin kevättä lehdissä oli juttua siitä, miten työntekijöiden työuria saataisiin pidennettyä, kuten eläkkeellelähtöä siirrettyä eteenpäin. Silti työnantajat usein ummistavat silmänsä tekijältä, joka on olennaisessa asemassa työssä jaksamisen kannalta, eli sisäilman laadulta.
Lähettänyt Homegate
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. Anonyymi15 kesäkuuta, 2011

    Korjaus maksaa nyt, sairastumiset joskus hamassa tulevaisuudessa.. Vähän sama tilanne kuin siinä, kun jatkuvasti uutisoidaan, että nuorten syrjäytymisiä täytyy ehkäistä, koska jokainen syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle 1,1 miljoonaa euroa. Ja silti käsittääkseni nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn löytyy varsin heikosti rahaa.

    Päättäjiä kiinnostaa raha tässä ja nyt, ei se, että se nyt säästetty euro tulee tulevaisuudessa maksamaan kaksi euroa. Ja sairastumisten aiheuttamista inhimillisistä kärsimyksistä ei taida enää kukaan nykyään piitata..?

    VastaaPoista
  2. Homegate16 kesäkuuta, 2011

    Olen pohtinut samaa ongelmaa: lyhytnäköisyyttä taloudellisessa päätöksenteossa. Päättäjät vaikuttavat miettivän vain oman toimikautensa verran eteenpäin, mitään syvempää ideologiaa "maailman parantamisesta" ei vaikuta olevan. Häärätään vain omilla pikku tonteilla ja näprätään pieniä detaljeja.

    Asiaa voisi edistää, jos päättäjillä olisi omakohtaisia vastoinkäymisiä asiasta. Tosin eduskunnassahan on sisäilmaongelmia, mikä lienee yksi syy heikkotasoiseen päätöksentekoon, ironista kyllä.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)