Hometta paossa -Miksi apua ei saa?

"Homepakolaisille" on perustettu omat nettisivut!

Homepakolaiset ovat ihmisiä, jotka ovat sairastuneet pysyvästi ja vakavasti sisäilmaongelmista. Monet heistä ovat muuttokierteessä, tai heillä on vaikeuksia löytää työpaikkaa, jossa he voisivat työskennellä. Suomen huonon rakennuskannan ja oireilun vakavuuden lisäksi suurena ongelma on se, että yhteiskunnan turvaverkossa on reikä homesairaiden kohdalla: apua ei yksinkertaisesti saa, koska systeemiä ei ole tällä tavalla sairastuneiden kannalta luotu: viranomaisia ei ole ohjeistettu eikä velvoitettu lainsäätäjien toimesta tarjoamaan apua sisäilmasta sairastuneille.

Harva tietää, että Suomessa on ihmisiä, jotka viettävät päivänsä kaduilla, nukkuvat parvekkeella, teltassa tai autossa, koska heillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Jos ei ole itse sairastunut tai läheisissä ei ole homehelvettiin joutuneita, on tietysti vaikea uskoa, miten pahasti ihmisen puolustusjärjestelmä voi romahtaa. Kyse on pahimmillaan kuitenkin erittäin epäterveellisistä mikrobeista ja toksiineista, jotka käyvät keskenään sotaa elintilastaan pullotaloissa ihmisten elellessä keskellä tätä "sotatannerta". Kuten Tuula Putus sanoi Keskisuomalaisessa 14.5., kaikki eivät saa tupakoinnista keuhkosyöpää, joten on turha ihmetellä, miksi kaikki eivät samalla tavalla sairastu hometaloissa.

Jotkut ovat päätyneet muuttamaan ulkomaille etelään, koska lämpimässä ilmastossa voi olla suuren osan ajasta ulkona. On kuitenkin ihmisiä, joilla ei ole rahkeita järjestää elämäänsä uudelleen ulkomailla eikä etelässäkään pääse altisteita pakoon, sillä rakentamisen laatu on siellä vielä kehnompaa, eivätkä paikalliset oireile yhtä herkästi elettyään ikänsä ikkunat auki. Myös hajusteiden ja voimakkaiden desinfiointiaineiden käyttö on yleistä lämpimissä maissa.

Sisäilmaongelmat eivät koske vain jotakin valmiiksi herkkää erityisryhmää kuten allergikkoja ja astmaatikkoja, vaan lukemattomia pikkulapsia, koululaisia ja kaiken ikäisiä aikuisia. On käsittämätöntä, ettei kukaan auta ihmistä, jolla ei ole kattoa pään päällä. Tarvitaan asuntoja, jotka on rakennettu niin hyvin, että sairastuneet voivat siellä elää ja alkaa rakentamaan elämäänsä uudelleen. Homepakolaisilla on liuta muitakin ehdotuksia, kunhan vain ne saataisiin käytäntöön. Kuinka monta vuotta ongelma voidaan vielä sivuuttaa?!