Korkeasta rakennusteknisestä osaamisesta huolimatta Suomi on täynnä hometaloja. Rakentamisen haasteena ovat ilmasto, tiiviit talot ja uudet, testaamattomat rakennusmateriaalit ja -tavat sekä kiireessä tehty, huono työn jälki. Samalla kasvava joukko ihmisiä sairastuu jopa pysyvästi sisäilman epäpuhtauksien, kuten kosteusvaurioista syntyvien mikrobien ja kemikaalien takia. Sairastuneiden oikeus- ja sosiaaliturva on olematonta: kotinsa, irtaimistonsa sekä terveytensä ja työkykynsä voi menettää ja saada korvausten sijaan luulosairaan leiman. Moni sairastelee tietämättä, että syynä on huono sisäilma – ja julkinen terveydenhuolto kuormittuu turhaan.

18. helmikuuta 2011

Vuokralaki mahdollistaa pakkoasumisen hometalossa

Helsingin Sanomat kirjoitti 12.2.2011 vuokralain epäjohdonmukaisuudesta. Tärkeä aihe, mutta aika hiljaisella äänellä artikkelissa puolustettiin vuokralaisia. Nykyinen käytäntö, eli vuodeksi sitoutuminen asuntoon on riskialtista, koska elämässä voi tulla eteen kaikenlaista, vuokralaisesta riippumattomia syitä, joiden takia asunnosta voi haluta eroon vuoden sisällä. Elämää on myös hankalaa suunnitella, jos muuttomahdollisuus seuraavaan tulee aina vain kerran vuodessa.


Asuntonäytöt ovat hyvin lyhytkestoisia ja vuokralaiset tappelevat asunnon saamisesta kynsin hampain asuntopulan takia. Hinnat ovat varsinkin pk-seudulla pilvissä. Tämän lisäksi vuokralaisen pitäisi vielä sitoutua vuodeksi asuntoon, jonka todellisesta kunnosta hänellä ei ole tietoa. Huonolla tuurilla naapurissa asuu ketjupolttaja, ja savu tulee omalle puolelle. Muunkin kaltaisista terrorisoivista naapureista on kuultu. Entä jos vuokralainen huomaa, että asunnon sisäilma on huono, tai hän on jo valmiiksi altistunut niin pahasti sisäilmaongelmille, ettei voi sopivaa asuntoa etsiessään sitoutua vuodeksi jokaiseen asuntoon?

Oikeustieteen tohtori Ari Saarnilehto suosittelee HS:ssa, että määräaikaisiin sopimuksiin sisältyvät liennytysmahdollisuudet sopimuksen ennenaikaiseen rikkomiseen lisättäisiin myös toistaiseksi voimassaoleviin sopimuksiin, joita sopimuksista on 90 %. Lain mukaan määräaikaisen sopimuksen liennytyksiin sisältyy työpaikan menetyksen kaltaisten syiden lisäksi myös terveydelliset syyt. Mutta milläs todistat, että juuri asunto aiheuttaa sinulle terveyshaitan? Tästä tulee hankala riitakierre omistajan, isännöitsijän ja vuokralaisen välille. Oikeuteen ei pienituloisen ole helppo lähteä ja lääkäreiden suhtautuminen homeoireisiin on kaksijakoista.

Hesarin jutun mukaan yleinen korvaus vuokrasopimuksen ennenaikaisesta rikkomisesta on 2 kk:n vuokra. Asuntonäytössä asiaa kysyessäni, eräänkin suuren välittäjäfirman välittäjän mukaan käytännössä joutuu maksamaan vuoden vuokrat. Suhtautuminen inhimillisiin muuttujiin vuokra-asumisessa onkin kokemukseni mukaan ylimielistä, ja homeongelmista valittajat leimataan helposti hysteerisiksi poikkeustapauksiksi.

Asuntobisnes on sijoittajille kannattavaa ja uuden vuokralaisen löytäminen helppoa. Miksi laki ei suojele vuokralaisia, joita kyykytetään markkinoilla surutta? Vuokralla asumisen ideahan on, ettei asuntoon tarvitse sitoutua yhtä vahvasti kuin omistusasuntoon. Pakkoasuminen eli ihmisten sitouttaminen vuodeksi vuokralle pitäisikin mielestäni kieltää lailla.

Alla olevassa linkissä on hyvä ehdotus vuokralain muuttamiseksi.
http://jukankoti.webs.com/parannusehdotuksia.html
--

(Keijo Penninkilampi kirjoitti HS:n mielipidepalstalla 17.2. että 11-12 kk:n päähän sovittu irtisanomispäivä ei ole laillinen, mutta ehto ei tee vuokrasopimusta pätemättömäksi, vaan oikeudessa vuokrasopimus katsotaan tehdyksi ensin määräajaksi ja sen jälkeen toistaiseksi voimassaolevana jatkuvaksi. Tämä on siis vain muodollinen ero.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti