Pilakuva uusien pientalojen kosteusvaurioista

Jarin pilapiirros Kalevassa 12.6.2013.

Kuvataideakatemian lopputyö Mycotoxicosis kertoo myrkkyjen pilaamasta arjesta

Haidi Motolan Kuvataideakatemian lopputyö Mycotoxicosis on vaikuttava maisema homemyrkytyksen uhrien kohtaloista. Pimennetyssä tilassa pyörii kolmella ruudulla sairastuneiden haastatteluja, nuorempia ja vanhempia, kotonaan tai työpaikoillaan sairastuneita. Taustalla valkokankaalla pyörii Haidin oma tarina sairastumisestaan Kuvataideakatemien tiloissa, toipumismatkastaan erämaahan ja paluustaan: matkastaan ymmärtämään "mikä on tämä sairaus ja tämä hiljaisuus sen ympärillä".

Videolla mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salonen tutkii Haidin työhuonetta hänen kanssaan valkoisiin suojahaalareihin pukeutuneena. Toksiinimittausta ei ole hyväksytty viralliseksi tutkimusmenetelmäksi, Haidin ääni kertoo.

"Tiede on politiikan ja byrokraattisten vaikutusten alainen. Sitä käytetään hyväksi. Käytetään hyväksi ihmisten tietämättömyyttä ja tieteen moniselitteisyyttä".

Rauhoittelevia lausuntoja sen sijaan jaellaan. "Ei täällä mitään ongelmaa ole, sinä olet vain poikkeustapaus".

Haidi lähti toipumaan kuumimpaan ja kuivimpaan paikkaan jonka keksi, Kuolleen meren lähelle erämaahan. Vähitellen alkoi paraneminen ja paluu pala palalta omaan itseen. Luottamus muihin meni, mutta luottamus itseen kasvoi.

Haidi oireili koulussaan hengitysvaikeuksilla, pääkivuilla, mahakivuilla, turvotuksella...Aluksi hän luuli, että kyse on tulosta uuteen maahan, mutta oireiden lisääntyessä niitä ei voinut enää sivuuttaa. Paha olo tuntui kasvoissa, suussa, kurkussa, sydämessä. Hän ei meinannut ymmärtää puhetta: aivot eivät omaksuneet asioita ja ajattelu oli vaikeaa. Kieli ei totellut, puhe sammalsi, muisti ei pelannut, ajan ja tilan hahmottaminen vaikeutuivat. Aistit turtuivat...Hän kertoo, ettei olisi itsekään uskonut asiaa, jos ei olisi kokenut sitä omien solujensa kautta. Hänelle väitettiin, että talossa on "pieni ilmastointiongelma", mutta hänelle valkeni, että siellä on jotain "todella mätää". Apua etsiessä ilmeni myös, että "sairautta ei ollut olemassa, tai sitten ei ollut keinoa auttaa". Jokaista kehon osaa tutkittiin eri paikoissa, mutta opiskelija oli ongelmansa kanssa aivan yksin eikä voinut luottaa ihmisiin ympärillään.

Haastatteluiden tekeminen pelästytti Haidin, koska hän kauhistui, olisiko hänelläkin edessään sama kohtalo. Hän kuuli joidenkin joutuneen jopa pakkohoitoon, kun oireita ei uskottu. Jotkut nukkuivat parvekkeilla tai teltassa. Sairastuneita ohjattiin psykiatreille ja moni oli kierteessä, johon oli vaikea saada apua ja josta oli vaikea päästä pois.

-Mies kertoo terveystarkastajan sanoneen hänelle, ettei voi tehdä mitään, koska ei ole tieteellisiä todisteita. Itse hän kyllä tuntee ilmiön ja syy-seuraussuhteen. Sairastuttuaan hän sai oppia, että apua ei saa mistään ja kaikki on pitänyt selvittää ja kustantaa itse. Toinen sairastunut tietää itsemurhatapauksia.

-Yksinhuoltaja kertoo, ettei hänellä olisi ollut varaa menettää 40 vuoden aikana kerättyä omaisuutta. Sosiaalitoimi antoi hänelle 300 euroa. Lastensuojelusta hänellä on ala-arvoisia kokemuksia. Hometalossa hänen hengitystiensä lähes turposivat umpeen ja hengenlähtö oli lähellä. "Koti voi olla tappava, mutta lastensuojelu uhkaa huostaanotolla".

-Sairastuneen oppilaan äiti kertoo koulunkäyntiavustajan saaneen parin kuukauden työskentelyn jälkeen otsan täyteen rakkuloita. Kertojan vieressä istuu hänen ala-asteikäinen poikansa, joka sai iltaisin pahoja migreenikohtauksia homekoulun takia. Särkylääke ei auttanut. Poika oksensi ja huusi haluavansa kuolla.

"Laittaisitko sinä omat lapsesi sinne, et varmasti. En minäkään".

-Nainen kertoo tapauksesta, jossa koulun vahtimestari oli tuulettanut tilat jo viideltä aamulla, jotta sisäilmatutkijat eivät löytäisi mitään epäilyttävää. Tutkijoita neuvottiin tulemaan seuraavalla kerralla ilman ennakkovaroitusta ja jopas löytyi: 21 eri mikrobilajia.

-Korjaukset saattavat olla luokkaa näennäiskorjaukset, eli kattoa korjataan, mutta ei kokonaan ja kunnolla. "Rehellisyys puuttuu." Näytteitä saatetaan ottaa satunnaisista paikoista ja korjata satunnaisia paikkoja. Koulujen tapaisten julkisten tilojen sisäilmatutkimustulokset ovat julkisia asiakirjoja, mutta niiden saaminen luettavaksi voi olla hyvin vaikeaa.

"Ne jotka tietää ei välitä. Ja nämä henkilöt on vastuussa lasten ja nuorten terveydestä. Otetaan tietoinen riski, että osa sairastuu". Osa homekoulujen lapsista saattaa päästä evakkotiloihin, mutta:

"Kuka ottaa vastuun niistä lapsista, jotka sinne jää?"

-Yhdessä tapauksessa oireileva opettaja ehdottaa homelakkoa, solidaarisuutta ei oireilemattomilta löydy, mutta sen sijaan hän saa potkut.

-Kiinteistöhuolto päätti sulkea ilmanvaihdon öiksi ja viikonlopuiksi: aamulla ilma on kuin seinään törmäisi. Ensimmäinen koulutunti menee yskiessä. "Ope avaatko ikkunan, silmiä kirvelee". -> Ohjeiden mukaan ilmanvaihto pitäisi olla AINA päällä!

-Järjestelmälle nykytilanne on yhden naisen mukaan helpompi, kun sairastuneet eivät saa mitään apuja. Kyse on kuitenkin köyhyysloukkua pahemmasta kohtalosta: ihmisarvo viedään. Vakuutusyhtiöiden taktiikkana on näännyttää sairastuneet. Sairastuneet kertovat luottamuksen viranomaisia kohtaan kadonneen. Viranomaisten puheita pitää kuunnella suodattimen läpi, koska ne ovat usein heidän henkilökohtaisia mielipiteitään.

-Työterveyslaitoksen keuhkolääkäri ei havainnut sairastuneella astmaa eikä allergiaa, joten työpaikallaan kroonisesti sairastunut ei saanut ammattitautidiagnoosia, vaan lähetteen psykiatrille. Mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salosen uraauurtavista tutkimuksista hän väitti, että tutkijalla olisi "omat intressit takana". Terapiassa pyrittiin saamaan sairastuneelta pois pelko mennä eri tiloihin. Toinen sairastunut sai Kela-korvausta astmaansa, koska hänellä todettiin "erityiskorvattava astma". Ammattitautia hänelläkään ei todettu. Kolmas tapaus ei meinannut saada ammattitautia, vaikka vakuutusoikeus myönsi hänen altistuneen työpaikallaan. Naisen papereita ei otettu TTL:llä käsittelyyn. Ylilääkäri soitti hänelle tunnin puhelun ja sanoi, että jos paperit tulevat hänelle muuta kautta, nainen saa kielteisen päätöksen. - - Vakuutusyhtiö kumosi hoitavan lääkärin lausunnon potilasta näkemättä. Nainen tajusi, että hänen papereitaan ei oltu edes luettu ja suuttui. "Ikä huomioon ottaen, pystyy elantonsa hankkimaan". Naisen suuttumus ja hänen papereidensa sisältö sai vakuutusyhtiön lakimieheen liikettä, sillä lakimies lopulta luki paperit ja soitti naiselle, ja jatkoi soittelua sen jälkeen päivittäin, kunnes kahden viikon kuluttua nainen sai myönteisen päätöksen.

"Niin kauan kuin virallinen tautiluokitus puuttuu, ihminen on lainsuojaton".

Yhteistä videoiden homeongelmien kanssa kamppaileville on heidän puheistaan ja olemuksestaan välittyvä viattomuus. Esimerkiksi kipeän oppilaan äiti kertoo halunneensa selvittää, mitä voidaan tehdä: "Meillä on hätä". Hän ei halua aiheuttaa ongelmia eikä rikkoa lakia. Vastakohdaksi kertojille piirtyy viranomaiset ja muut toimijat, jotka eivät kokemusten perusteella toimi lainkaan samoilla periaatteilla eivätkä hoida tehtäviään. Heistä on viattomuus kaukana.

Haidi Motolan lopputyö on nähtävillä homeongelmista kärsivässä Kuvataideakatemiassa vielä tämän viikon. Kuvataideakatemiasta on tehty aikaisemmin myös varjosivut: Hometaideakatemia.

Rakennusliikkeiden pörssiinmeno heikensi laatua?

kuva: MTV3.fi

MTV3 uutisoi 22.5.2012 uusien asuntojen ongelmista. Rakennusliiton valtuuston jäsen Johanna Elosen mukaan tarkoitus ei ole enää tehdä työtä vaan kerätä rahat uuden asunnon ostajilta. Elosen mukaan tilanne huononi reilu viisi vuotta sitten, kun rakennusliikkeet menivät pörssiin.

Yhä useampi liiton valtuutettu kertoo, että on kyllästynyt tekemään sutta ja sekundaa. Työnsä jäljestä ylpeitä olevia rakennusmestareita ei enää ole. “Eräälläkin työmaalla lyötiin litimärät villat seiniin ja mestari käski maalata seinän. Maalari totesi, että ei tuota voi maalata. Tähän mestari totesi, että ethän sinä tänne muuta asumaan. Maalaa stopperimaalilla, niin se pitää kosteuden seinän sisässä”, kuvailee Elonen. Kiireessä unohtuu sekin, että betoni ei kuiva kuin sentin viikossa eikä se ole siitä muuttunut.

Espoossa valmistui äskettäin miljoonaluokan paritaloja. Ensimmäisenä aamuna, kun asukas meni suihkuun, niin vesi tulvi kynnyksen alta. Joku oli porannut ruuvireiän putkeen.

Yle Uutiset kysyi 18.2. jutussaan, kuinka paljon rakentamisen laadussa lipsutaan. “Vain joka neljäs uskoo, että rakentamisen laatua on onnistuttu kohentamaan.” Kysely lähetettiin RAKLI ry:n 60:lle jäsenelle. Vastaukset saatiin yli puolelta. Lähes joka kolmas yhtiö oli sitä mieltä, että rakentamisen laatu on viime vuosina laskenut. Heidän mielestään rakentajien työlleen antamaa takuuaikaa tulisi pidentää ja työmaiden valvontaa lisätä.

Suurin ongelma on, että kukaan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta. Vastuu on jaettu rakennuttajan, pääsuunnittelijan ja työmaajohtajan kesken, mutta tämä ei toimi.

Yksi keino asuntotuottajien mielestä olisi pidentää rakentajan takuuta, jotta laadun tekeminen alkaisi kiinnostaa. Nykyisin takuu on voimassa kaksi vuotta, mikä on määritelty alan yleisissä sopimusehdoissa. Puolet ehdottaa, että hyvä takuuaika olisi 2-5 vuotta. Jos vaatimuksia tiukennettaisiin, suurin osa uskoo, että asunnot eivät edes kallistuisi. Rahaa saattaisi jopa säästyä, kun sählääminen ja hävikki vähenisivät.

Takuu sekoitetaan usein 10 vuoden vastuuseen, joka rajoittuu kuitenkin törkeästä huolimattomuudesta johtuviin virheisiin. Käytännössä on vaikea myöhemmin osoittaa, mikä johtuu rakennusaikaisesta laiminlyönnistä ja mikä kiinteistön huollon laiminlyönnistä. Rakennusvirheet tulevat ilmi viiveellä.

Viranomaissäätelyä ei kaivata lisää. Asuntotuottajat uskovat, että laatuun voidaan patistaa alan sisäisellä ryhtiliikkeellä. Hankintalakiin toivotaan muutoksia. ”Hankintalaki edistää huonoa rakentamisen laatua. Useimmiten joudutaan valitsemaan halvin.” ”Kilpailulainsäädäntö suosii tiettyjä laadun rikkojia.”