Hometalon asukkaasta vastentahtoiseksi homemittariksi

Nuori naistoimittaja kertoo 19.6. Hämeen Sanomien Alakerta-palstalla saaneensa 10-vuotiaana astmadiagnoosin, vaikka vielä muutama vuosi aiemmin hän oli täysin terve. Hänelle tuli myös kauhea ihottuma,  hiuksista lähti puolet ja ripset ja kulmakarvat irtosivat. Kaikki tämä siksi, että perhe erehtyi muuttamaan 70-luvulla rakennettuun homevaurioiseen taloon. Tyttö kävi myös useaa homekoulua kodin remontin jälkeen. Kokemusten myötä keho toimii yhä aikuisena homemittarina: jos hän on yötä hometalossa, naama muuttuu punaiseksi ja turpoaa. Toimittaja muistuttaa, että hyvän työpaikan ja koulun valitseminen on sairastuneelle vielä kodin etsimistäkin monimutkaisempaa, koska julkinen Suomi rakennettiin 70-luvulla energiakriisin kourissa.

Ongelman tekee vaikeaksi se, että homeesta aiheutuu monenlaisia oireita, joiden alkuperää on vaikea todistaa. Sairaat veronmaksajat tulevat kalliiksi. Kuntotarkastuksissa käytetyt keinot eivät ole vielä kehittyneitä, ja hometalojen purkaminen olisi usein turhia remontteja fiksumpaa. On aika julistaa sota homeita vastaan, toimittaja kirjoittaa.

Kauneus & Terveys -lehdessä nro 8/2011 on haastateltu 29-vuotiasta naista, joka osti muutama vuosi sitten 60-luvulla rakennetun homeasunnon. Hän menetti kodin lisäksi terveyden, sekä hetkellisesti myös luottamuksen ihmisiin. Aluksi kukaan ei uskonut, että oireet johtuisivat hänellä aiemmin todetusta homeallergiasta. Oireita olivat nuha, poskiontelontulehdukset, yskänkohtaukset, hengitysteiden turpoaminen, lämmön nousu, väsymys ja pyörrytyksen tunne. Homekoirat ja terveystarkastajan mittaukset todistivat naisen epäilyt oikeiksi. Muutto evakkoon eri paikkoihin ei kuitenkaan tuonut helpotusta, sillä hän alkoi kärsiä rajusta päänsärystä ja heräili hengitysvaikeuksiin. Sairausloma kesti 9 kuukautta.

Naisella kävi tuuri, sillä hän päätyi TYKS:iin keuhkosairauksien erikoislääkärin Maritta Kilpeläisen vastaanotolle. Naisen keuhkot rahisivat kuin traktori. Kilpeläinen ymmärsi hänen oireidensa syyn ja antoi kokonaisvaltaista apua. Oireet helpottuivat vasta nykyisessä asunnossa, vaikka ne eivät kokonaan kadonneetkaan. Edelleen hän saattaa saada kostealla säällä tai huonossa sisäilmassa päänsärkyä, yskää, lihakset veltostuvat, olo muuttuu tokkuraiseksi, vatsa menee sekaisin, lämpö nousee, silmät kuivuvat ja keho alkaa kerätä nestettä. Hieman hän saa apua astmalääkkeistä, antihistamiinista, nenäsumutteista ja hengityssuojaimesta. Parin vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna hänen elämänsä on kuitenkin normalisoitunut. Etätyöhön nainen on sen sijaan lopen uupunut. Hän toivoo, että tietoisuus homesairauksista lisääntyisi, jottei ongelmaa tarvitsisi hävetä hullun leima otsassa.

Artikkelissa väitetään, että yhtä rajusti sairastuneita on Suomessa vain muutamia, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kukaan ei kartoita sairastuneiden määrää, sillä ongelman myöntäminen ei ole helppoa, niin kalliiksi kuin sairastaminen tuleekin kansantaloudelle. Tärkeämmällä sijalla vaikuttaa toistaiseksi olevan ainakin rakennusteollisuuden, kiinteistöbisneksen, sijoittajien ja lääketeollisuuden edut.