Korkeasta rakennusteknisestä osaamisesta huolimatta Suomi on täynnä hometaloja. Rakentamisen haasteena ovat ilmasto, tiiviit talot ja uudet, testaamattomat rakennusmateriaalit ja -tavat sekä kiireessä tehty, huono työn jälki. Samalla kasvava joukko ihmisiä sairastuu jopa pysyvästi sisäilman epäpuhtauksien, kuten kosteusvaurioista syntyvien mikrobien ja kemikaalien takia. Sairastuneiden oikeus- ja sosiaaliturva on olematonta: kotinsa, irtaimistonsa sekä terveytensä ja työkykynsä voi menettää ja saada korvausten sijaan luulosairaan leiman. Moni sairastelee tietämättä, että syynä on huono sisäilma – ja julkinen terveydenhuolto kuormittuu turhaan.

18. helmikuuta 2013

Inhimillinen tekijä: Haastattelussa homehelvetin kokeneita



Inhimillinen tekijä –jaksossa 25.1.2013 oli vieraina Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö, hometalohelvetistä selvinnyt kirjailija Päivi Alasalmi ja työpaikallaan sairastunut ja sieltä irtisanoutumaan joutunut opettaja Marja Veteläinen.

Alasalmen tarina on tuttu Apu-lehden jutusta. Oireet olivat aluksi yskää, verenvuotoa nenästä ja veriysköksiä, kuolemanväsynyt olo. Olo oli “elävältä haudattu”. Maaperän mikrobit pääsivät väärin tehdystä alapohjasta suoraan sisäilmaan. Marja Veteläinen sai päänsärkyä, väsymystä, uniongelmia, ylähengitystietulehduksia, sydänvaivoja, pahoinvointia. Pahimmassa vaiheessa hän oli sänkypotilaana. Hän heräsi yöllä siihen, ettei saanut henkeä, sydän pamppaili, veriysköksiä, very valui nenästä nieluun, tuli ihottumaa ja kutinaa. Lomilla hän oli terve, mutta oireet palasivat töihin palatessa. Osa-aikainen työ ja lääkkeet eivät ratkaisseet ongelmaa.

Veteläisen työpaikalla ei sisäilmamittauksissa epäpuhtauksia löytynyt, vaikka 66 % kyselyyn vastanneista raportoi oireita. Opettaja ei saanut maksusitoumusta ammattitautitutkimuksiin, koska ei ollut diagnoosia, ja Kela puolestaan eväsi häneltä sairauspäivärahat siksi, että työpaikalla oli ongelma työntekijän sijaan. Kelalle riittää tästä huono ilmanvaihto ja katon vuotaminen todisteeksi.

Osa oireilijoista puhuu oireistaan avoimesti, osa kieltää ja osa ei uskalla puhua, Veteläinen kertoo. Hän kommentoi osuvasti, että ongelmalta puuttuvat kasvot. Sosiaaliturvaa ei sairastuneilla ole.

Rämö kertoo, että paras tapa tutkia talo on avata rakenteita. Kosteusvaurio ei hänen mukaansa tarkoita aina homeongelmaa, jos kosteus saadaan ajoissa pois. Otolliset olosuhteet homeelle sisältävät kosteutta, ravinteita ja happea sopivassa suhteessa. Jo muutamissa päivissä vaurio saattaa lähteä kehittymään. Hän vertaa sitä tilanteeseen, jossa märkä rantapyyhe on unohtunut pariksi päiväksi muovipussiin, jolloin se haisee ummehtuneelle, eli mikrobiologinen prosessi on käynnistynyt. Rämö uskoo, että vaikka kaikki eivät sairastu, jokainen voi sairastua, jos tietty raja ylittyy.

Alasalmen lähtiessä lastensa kanssa he eivät ottaneet mukaansa kuin päällään olevat vaatteet. Kaatopaikalle meni suurin osa omaisuudesta, mutta esim. osan kirjoista hän säästi ja puhdisti kloriitilla.  

Alasalmi on kuullut oikeudenkäynnin hävinneistä hometalon ostajista, jotka ovat päätyneet itsemurhaan. Yhdessä tarinassa isä kävi murhaamassa hometalon myyneet. Rämö puolestaan on saanut tappouhkauksia hometapauksia selvitellessään.

Lukuisia tapauksia sivusta seurannut Rämö neuvoo miettimään, kannattaako lähteä vuosia kestävään raastavaan oikeusprosessiin. Kannattavampaa saattaa usein olla ottaa menetetty taloudellinen vahinko kolhuna ja säästää perhettä enemmältä. Oikeusprosessissaa saattaa mennä lasten taaperoikä.

Alasalmen tapauksessa talon korjausarvio oli yli 100 000 euroa ja myyjän sovintoehdotus oli 6 000 euroa. Alasalmi haki oikeudessa ensisijaisesti kaupanpurkua ja toissijaisesti hinnanalennusta, jota hän sai 20 000 euroa, sekä korot 6 000 euroa. Talo oli maksanut 176 000 euroa. Oikeusprosessissa meni 2,5 vuotta. Ja siis yhdeksäsosaan kauppahinnasta jäi myyjän vastuu. Shokki. Alasalmi ei jaksanut valittaa hoviin. Asianajajan palkkio oli 14 000 euroa. Asiantuntijalausunnot olivat 6000 euroa. Todistajanpalkkiot olivat yli 1 300 euroa. Vuokriin meni 35 000 euroa evakossa asuessa.

***

Ohjelmassa esitettyihin kommentteihin voisi lisätä vielä, että uudisrakentaminen on iso osa ongelmaa, joten pelkkä huonon rakennuskannan purkaminen ei riitä. Lisäksi oireiden kohdalla kaikkien terveys ei ratkaisevasti palaudu/oireet ovat vakavampia ja invaliditeettitasoisia. Ja mitä tulee irtaimiston puhdistamiseen, niin aina puhdistaminen ei riitä. Se riippuu altistumisen tasosta ja myrkkyjen laadusta.

Ohjelman verkkosivuilla on lukijoiden kommentteja aiheesta. Nimetön kirjoittaja sanoo “Kuvaavaa systeemissä on se, että vakuutusyhtiön vakuutuslääkäri etsii puoli vuotta papereistasi sitä porsaan reikää, johon tarttua, kun hoitavalta lääkäriltä lausunnon vastaanoton jälkeen saat tosi ripeästi. Erona näiden kahden perusteluissa on se, että hoitavan lääkärin arvio perustuu lääketieteellisiin tutkimustuloksiin ja vakuutuslääkärin perusteluiksi riittää ei tai muu mielipide. Oikeusvaltiossako näin toimitaan?”

Toinen anonyymi kritisoi sitä, että ongelmantalon kanssa painiskelevalle perheelle on kauheaa kuulla heti ensimmäisenä asiantuntijalta, että “Jättäkää talo välittömästi”. Tämä on ymmärrettävää. Toisaalta on myös ymmärrettävää, että jos työkseen pui vuosia näitä asioita, kuulee itsemurhista jne. ei jaksa mennä enää tunteella mukaan toisten kriiseihin. Harvalla on taito olla empaattinen perusilmaisutyylinä. Tilanteet ovat erilaisia, sairastumisen tasot erilaisia, persoonat erilaisia…Haastavaa. Oireiden kanssa ei kannata kuitenkaan sinnitellä, mutta vakavasti sairastunut joutuu tekemään valintoja sen suhteen, mitä oireita joutuu sietämään, ja minkälaisten oireiden kohdalla on vaihdettava paikkaa, oli se sitten koti, työpaikka tai julkinen tila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti